Espanja mielessäin

Melkein hävettää se miten vähän sain viime syystalvena kirjoitettua Fuengirolasta. Olihan mulla kaiken maailman suunnitelmia. Piti kirjoitella suomalaisuudesta Aurinkorannikolla, suositella ravintoloita jne. Mutta se kaikki sitten jäi kun ei vaan saanut blogattua. Blogit on jotenkin muutenkin jääneet unholaan. On se hassua miten jokunen vuosi sitten itsekin eli siinä blogikuplassa. Ihmetteli jos joku tuttu ei tiennyt kenestä puhun jos mainitsin jonkun blogin. Nyt kun eksyy jonnekin missä mainitaan bloggaajia niin saan vain miettiä keitä ne oikein on. Saati sitten vloggaajat. Niin ketkä? Kyllä mun juttu taitaa enemmän olla kirjoitettu teksti ja kuvat, kuin video- tai ääniviestit tai äkkiä katoavat snäppiviestit.

Eilen ja tänään olen taas kaivanut esiin runsaasti matkablogeja ja yrittänyt inspiroitua tulevasta. Ja sieltähän se omakin kirjoitusinto löytyi. Mun mielestä Fuge ansaitsee vielä jonkin loppukaneetin. Vaikka tää julkaisuajankohta onkin ihan väärä. Ravintolasuositukset olisivat varmaan olleet nannaa joskus keväällä ennen kuin turistiseasoni alkoi siellä. No taitaa siellä vieläkin turisteja olla, vaikka kesäkausi onkin ihan lopuillaan. 

Anyways, jos joku eksyy tänne etsiessään suositteluja Fuengirolaan niin minäpä kerron muutaman hyvän ruokapaikan.

1. Bing Asian Fusion 

No nimensäkin mukaan sieltä saa siis aasialaista pöperöä. Ja lista on todella iso. Löytyy hyvinkin simppeliä ruokaa suomalaiseen makuun, mutta myös autenttisia makuja, jos on vaikka ikävä Thaimaata. Hyvin suosittu paikka, syyskaudellakin terassi oli täynnä ihmisiä, en edes halua tietää kuinka kauan joutuu jonottamaan kesäkaudella. Palvelu oli hyvää ja ruoka tuli todella nopeasti.

2. La Galeria

Paikallinen kauppahalli. Meidän ollessa Fugessa kaupungissa oli käynnissä jokasyksyinen tapaskilpailu. Parilla eurolla sai monesta paikasta tapaksen ja niistä olisi sitten pitänyt äänestää suosikki. Ja tapaksien aiheenahan oli erotiikka.

3. Bambola

Meksikolaistyyppinen terveysruokaravintolaksi itseään mainostava putiikki. Mahdollisuuksia saada vegesafkaa, mutta toisaalta myös epäterveelliset setit löytyy myös. Ihanan näköinen paikka. Kuvia on vähän ja ne on huonoja, sillä mun kamera ei jostain syystä ottanut Espanjassa hyviä kuvia. Yritettiin vaikka ja millä asetuksilla, mutta epätarkkaa paskaahan sieltä tuli.

4. Taxi-Angus Burger

Fugen parhaat purilaiset löydettiin vikana iltana - tietenkin. :D Se oli ihan kunnon mättöä se. Jouduttiin jonottamaan ravintolaan, koska se ei ollut auki. Mutta sitten kun se aukesi niin sinne tuli meidän peräänkin heti useampi syömään.

Suomalaisittain espanjalainen ruokakulttuuri poikkeaa siitä, että illallinen on ihan normaalia syödä sielä yhdeksän, kymmenen, yhdentoista aikaan. Kun me suomalaiset monesti tykätään syödä jo viideltä. Siihen aikaan moni ravintola oli vielä kiinni. Ja Fuengirola on ehdottomasti paikka, jossa kannattaa tsekkailla esim. Tripadvisor​​​​​​ vinkkejä. Tasoeroja on todella paljon, kuten turistipaikoissa yleensäkin. Kun turisteja on paljon niin paikkojakin on paljon ja sitten laatu onkin sekundaa. Ja kyllä mun mielestä suomalaisista ravintoloista sai aika hyvät setit. Ravintola Uusi Refla ehkä paras. Centro Finlandialta löytyi hyvät pizzat, mun mielestä se oli Rooster´s, mutta saattoi olla Giovannikin, Bar Himasta sai parhaat siivet ja makkaraperunat (:D) ja Bar Komppis oli ehkä tunnelmaltaan mukavin ja siellä oli myös todella halpoja tapaksia. Samin beach bar, ei halunnut leimaantua suomibaariksi, mutta omistaja on suomalainen ja palvelua sai suomeksi, joten vaikea sitä oli muuna pitää - sielläkin oli hyvät mätöt.

Mutta ei siellä kaikkialla sentäs suomea puhuttu. "Tarjoilija, saisinko valikon?".

Ja kyllähän tähän hienoon suomalaiseen vientituotteeseen siellä tuli törmätty.

Aionko joskus palata Fugeen? No aivan varmasti. Koska? En tiedä. Tuskinpa lähivuosina, mutta haluan vielä tutkia Malagaa paremmin ja käydä Rondassa ja Sevillassa, siinähän se Fuge sitten on ihan vieressä.

Kommentoi

Päiväretki Gibraltarille

Olen jo useamman kerran tainnut mainita siitä, että Fuengirola oli loistava tukikohta, koska lähellä on paljon mielenkiintoisia matkakohteita. Yksi oma suosikkini oli Gibraltar. Reissu jäi meillä Fugeajan loppupuoliskolle, koska ooteltiin vähän mahdollisia vieraita ja pohdittiin josko heidän kanssa lähdettäisiin sinne. Lopulta tehtiin reissu ihan kaksin. Gibraltarhan kuuluu Iso-Britannialle, vaikka sijaitseekin, no ei nyt keskellä Espanjaa vaan Espanjan reunalla. Joten Lontoon lisäksi päästiin vierailemaan syksyn aikana muuallakin Iso-Britanniassa ;)

Fuengirolasta järjestetään useita valmiita retkiä Gibraltarille, mutta me mentiin ihan omatoimisesti. Fugesta lähti aamulla suora bussi La Linea nimiseen kaupunkiin. Se on aivan Gibraltarin juurella, joten sieltä pystyi hyvin kävelemään rajanylityspaikalle. Ja sieltä sitten lentokentän halki suoraan kaupunkiin. En muista paljonko bussiliput maksoivat, ehkä jotakin parikymppiä ja matka aika oli parisen tuntia suuntaansa.

Vielä Espanjan puolella lähetysmässä rajanylityspytinkejä.
Rajan ylittämisen jälkeen näkyi jo Isosta-Britanniasta tuttu double decker. En tiedä montako bussilinjaa Gibraltarilla kulki, ja jotenkin oletuksenani oli, että tuo punainen bussi kulki rajanylityspisteen ja keskustan väliä - eli oli suunnattu pääasiassa turisteille.
Koko Gibraltar mahtui kartalle hyvin.
Harvoin sitä pääsee tallustelemaan lentokentälle, jos ei ole lennolle menossa. Gibraltarilla rajan ylityksen jälkeen piti kuitenkin kävellä lentokentän läpi. Meidän piti tutkia milloin sinne olisi laskeutunu lentokone, koska olisi ollut aika siistiä olla todistamassa koneen laskua ihan vierestä.

Lentokentän jälkeen käveltiin keskustaan, jossa nautittiin pubissa brittiläiseen tyyliin lounasta. Käytiin samalla myös muutamissa kaupoissa, joita ei Espanjan puolelta löytynyt. 

Keskustassa pyöriminen ei kuitenkaan ollut meille syy lähteä Gibraltarille, joten lähdettiin melko nopeasti the kohteeseen eli Rock of Gibraltarille. Vuorelle päästiin kaapelikärryn kyydissä.

Vuorelta oli todella huikeat näkymät ja oikeasta kohdasta kun tarkasteli niin olisi nähnyt Afrikkaankin. Afrikka on mulle vielä täysin koskematon ja tuntematon kohde, mutta nyt ollaan lähellä käyty. Kyllä minä sitten joskus pääsen seikkailemaan Marokon basaareille, ihmettelemään Egyptin huikeita pyramideja ja tekemään jonkun huikean savanniretken. Matkahaaveitahan riittää.

Gibraltarin vuoren tunnetuimmat turistijutut näköalojen lisäksi ovat huikeat tippukiviluolat ja vuorella vapaasti juoksentelevat apinat. Apinoita oli siis KAIKKIALLA. Lähellä, kaukana, pieniä, isoja. Siellä ne seikkailivat ihmisten keskuudessa, kiipeilivät autojen katoille, hyppivät kivikoissa, vähän tappelivatkin ja yrittipä yksi varastaa kahviosta keksiäkin. 

Gibraltarilta sai myös omaa olutta. Huipulla olleessa kahvilaravintolassa kävi vain kääteinen. Oltaisiin ehkä haluttu ostaa tuliaiseksikin Gibraltarin olutta, mutta ei oltu varauduttu siihen, että korttimaksu ei kelpaa.

Mä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt tippukiviluolassa, joten oli tosi kivaa päästä sellainenkin näkemään. Gibraltarin luolat olivat myös tosi hienot. Siellä värivalot vilkkuivat musiikin tahtiin, sitä oli ilo katsella.

Jos luulitte, että kaikki apinakuvat oli jo julkaistu niin ehei, laitetaan vielä vähän lisää.

Tää tyyppi oli mun suosikki. Se vaan istuskeli tuossa reunalla ja sitten siltä tuli kakka. :D

Vuorelta päädyttiin sielä keskustaan nauttimaan vähän virvokkeita ja syömään Gibraltar´s arm nimiseen pubiin maailman parasta juustokakkua. Sitten samaa reittiä lentokentän halki Espanjaan ja La Linean asemalta bussiin Fuengirolaan.

Gibraltar-päivä oli ehdottomasti yksi Espanjan ajan kohokohta. Saatiin nauttia viimeisiä aurinkoisia päiviä ja oli muutenkin kivaa leikkiä turistia.

Kommentoi

4kk Suomessa

Huhhuh, tässähän ollaan oltu kohta jo 4 kuukautta Suomessa enkä oo saanut blogiin yhtäkään kirjoitusta aikaiseksi. Kuinkas nyt näin? Mihinhän se kaikki aika on mennyt? Tässähän on talvikin muuttunut jo kevääksi, vaikka siellä olikin yöllä tainnut tänään vähän sadella jotakin valkoista moskaa. Anyways, tällä viikolla vaihdoin talvikengät jo kevätlenkkareihin.

Joulukuun alussa tallusteltiin kuitenkin pitkästä aikaa talvipopoissa. 

Ja Aussibestis tuli heti meidän paluun jälkeen kyläilemään Tampereella. Oli muuten törkeän kylmä kun ihasteltiin Tamperetta Pyynikin näkötornista.

Ja ennätettiin me kämppisten kanssa kerran pulkkamäkeenkin. Silloinkin oli tosi kylmä!

Kävin katsomassa penkkareitakin.

Kun syyskuussa 2015 lähdettiin mä olin melko tylsistynyt Tampereeseen. Palatessa oli aika rakentaa uutta kuherruskuukautta Tampereen kanssa. Jo kesällä tajusin kuinka rakas kaupunki Tampereesta oli kymmenessä vuodessa mulle tullut ja vielä syksyn seikkailujen jälkeen ollaan otetu ilo irti Tampereesta vielä paremmin. Reissusta jäi päälle pieni turistimoodi. Mulla oli tapana jokaisessa kaupungissa listata asioita, joita haluan tehdä, paikkoja joissa käydä. Nyt mulla on sellainen lista Tampereelle. Tuntuu, että Tampereen ravintolaskene on kasvanut parissa vuodessa ihan törkeesti - tai mun makumaailmat on avartuneet. Tänne on viime aikoinakin tullut vaikka mitä uusia paikkoja. Eli myönnetään: paljon on neljässä kuukaudessa syöty, törsätty rahaa ja ehkä lihottukin, mutta samalla myös koettu, nautittu ja eletty. Tässä pieni osa paikoista, joissa on tullut vierailtua täällä omassa kotikaupungissa.

Huberissa käytiin kämppisten kanssa ökyilemässä. Huberissa the thing on tilatta isoja köntsiä lihaa jaettavaksi ja siihen sitten rinnalle erilaisia lisukkeita nälän mukaan. Muut jakoivat lihaa ja mä söin burgeria, jossa oli ihan laadukasta lihaa siinäkin.
Cafe Pispalan brunssi käytiin vihdoinkin testaamassa ja voi vitsit! Oli muuten herkullisia pannareita. Mä oon yleensä ollut sitä mieltä, että amerikkalaiset pannarit maistuu ihan pahvilta, mutta noi oli ihan superhyviä. Ehdottomasti pitää käydä toistekin. Cafe Pispalan jengillä on myös toinen ravintola kauppahallissa, Ohana. Siellä on tosi kehutut burgerit. Yllättäen siellä ei olla käyty vaikka burgerit meille maistuukin. Pitää korjata asia ennen kesää.
Bistro Venla oli mulle ihan uus tuttavuus! Miksen aiemmin tiennyt tästä? Nyt olen lyhyessä ajassa käynyt siellä kahdesti. Tosi suuri salaattilista ja niiden lisäksi saa mm. herkullisia uuniperunoita. Tykkään tykkään tykkään!
Thai Faasai on ollut Koskipuiston reunalla jo kauan, mutta jostain syystä siellä ei ole koskaan aiemmin tullut käytyä. Nyt käytiin kämppiksen kanssa vetämässä krapulasafkat siellä. Oli mainiota.
Sitten käytiin Antti-Jussin veljen ja hänen avovaimon kanssa tuhlaamassa lahjakorttia Sasorissa. Sekin melko uusi paikka Tampere-talon nurkilla. Hyvää ja hienoa safkaa.

Näiden lisäksi on tullut testattua jo kaksi uutta sushipaikkaa ja huhujen mukaan näitä on aukeamassa lisää Tampereelle vielä lähiaikoinakin. Sushibuffet taitaa olla tällä hetkellä aika kova sana! Sitten ollaan käyty ihanissa kahviloissa kuten Runossa ja Ansarissa. Jälkimmäinen on niin huikea paikka, että pitäisi varmaan kirjoitella siitä ihan oma postauksensa. Onhan tämä matkablogi, kai omassa kotikaupungissakin voi leikkiä turistia? Ja ollaanhan me syöty Tampereen parasta pitsaa Napolissa. Käytiin perheen kanssa myös Kustaassa vetämässä burgeria ja onhan sitä käyty Pancho Villassa, Sohossa ja Naughty Burgerissakin syömässä hampseja. Ja Tampere 10-viikoilla vedettiin pihviä Gastro Pub Kalevassa. Että niin. Syöty on.

Ihana Tampere <3

Ja Tampereella pyörimisen lisäksi on tullut käytyä vähän kaikkialla muuallakin. Jouluna käytiin tietenkin moikkaassa perhettä Satakunnassa. Lisäksi olen käynyt Loviisassa parhaimman Johannan luona, Vaasassa Aussibestiksen luona ja hänen kanssa tehtiin Vaasasta syrjähyppy Seinäjoelle katsomaan Olavi Uusivirtaakin, Antti-Jussin kanssa käytiin Turussa moikkailemassa kavereita ja päästiin vihdoinkin kuuntelemaan kavereiden bändiäkin livenä! Helsingissäkin olen piipahtanut jo pariin otteeseen. Kämppis-Marian kanssa käytiin Nufitissa, eli Nuorten filosofia tapahtumassa ja ehdittiin me leikkimään _kunnon_ _aikuisiakin_ kun käytiin valvomassa Wanhojen risteilyä. Siinä samassa päästiin käymään Tukholmassakin. Ja kävinhän mä Helsingissä kokkailemassa tulevan kesän protutiimiläisille ja kävin itsekin pöndellä kouluttautumassa.

Loviisassa Onnelin ja Annelin kotitalolla.
Ihana Olavi!
Maris&Otter Turussa Baari Baarissa.

Ja eihän tämä elämä yhtä reissausta ja syömistä ole ollut. Onhan tässä eletty ihan tavallista arkeakin. Töitä on tullut tehtyä aina kun mahdollista. Pienen alkukankeuden jälkeen on tullut palattua taas omalle tulostasolle ja on ollut tosi nasta tutustua paremmin uusiin, alunperin mun tilalle palkattuihin, työkavereihin. Lisäksi mä olen mummoutunut. Villasukkia syntyi varsinkin joulu-tammikuussa useampi pari viikossa. Mutta nyt on selän takia pitänyt vähän himmailla, mutta on puikoilla nytkin jotakin.

Niin. Onhan tässä eletty. Mutta myös vain pötkötelty kotonakin. 

Pikku hiljaa on iskenyt kaipuu maailmallekin. Jotakin pientä suunnitelmaakin on tullut tehtyä, mutta minnekään ei ole vielä lentolippuja. Suomeakin haluttaisiin nähdä lisää. Kesällä varmaan nähdäänkin. 

Lupaan kirjoittaa Gibraltarista viikon sisällä.

Kommentoi

Huipulla tuulee - Calamorro-vuori

Jos Mijas oli pakollinen retkikohde Fuengirolasta niin toinen must see -juttu onkin sitten Calamorrovuori. Itsehän olin elänyt ihan tynnyrissä enkä tiennyt, että koko tämä Aurinkorannikko on vuoristoista seutua. Ja vuoret ovatkin olleet mulle yksi kohokohta täällä. Ei vuoristomaisemiin vaan kyllästy. Ja kertoopa ne paljon säästäkin. Joskus vuoret näkyvät todella hyvin ja toisena päivänä ne ovat valkoisen pilvipeiton alla ja joskus on vaan todella samea ilma. 

Aluksi piti sitten tietenkin ottaa selvää, että mites sinne vuorille pääsisi helpoiten. Paljon olisi varmasti tarjollaa upeita vaelluskohteita, mutta me laiskoina haluttiin paikkaan, jossa ei tarvitse itse kavuta korkeuksiin. Benalmadenassa (muutama junapysäkki Fugesta) on köysirata, jolla pääsee Calamorrovuorelle. Juna-asemalta oli lyhyt matka kaapelikärryn lähtöpaikalle. Siinä oli vieressä myös jonkinmoinen huvipuisto, joka saattaa olla perheellisille mukava kohde. Vuorelle on mahdollista mennä myös jalkaisin, joten lippuja oli tarjolla myös vain yhteen suuntaan jos toisen suunnan haluaa reippailla. 

Muutaman kerran olen aiemmin käynyt kaapelikärryssä, mutta tuo oli kyllä kaikista hurjin kokemus. Mutta samalla myös monipuolisin. Yleensä on menty puiden ja metsien yli, mutta tuolla matkalla ylitettiin mm. se huvipuisto, autotie ja asumuksia. Välillä oltiin todella korkealla ja välillä taas matalalla. Ja viimeinen nousu oli todella jyrkkä.

Kärry ei mennyt ihan huipulle asti, mutta korkealle kuitenkin.

Paikan päällä oli mahdollisuus lähteä kipuamaan huipulle itse. Raput olivat melko hankalakulkuiset, joten itse en ehkä veisi pikkulasta sinne. Suomessahan kaikkialla olisi turvakaiteita, mutta tuolla oli paljon paikkoja joissa voisi kaatua ja lähteä vierimään alas päin. Hyvät kengät jalassa päästiin ihan turvallisesti kuitenkin ylös asti.

Kirkkaalla ilmalla huipulta voisi nähdä jopa Gibraltarille tai Afrikkaan! Meille osui ihan hyvä sää, muttaei me kuitenkaan taidettu sitä kaikista parhainta näkyvyyttä saada. Ja ajoitettiin meidän reissu todella upeasti, sillä viimisillä portailla alkoi ripsottelemaan vettä. Kivet olisivat varmasti olleet aika liukkaita märkinä, joten hyvä tuuri kävi. Kerrankin näin. Me käytiin meinaan myös Nerjassa yhtenä viikonloppuna. Tavoitteena oli päästä tippukiviluolille. Oltiin paikan päällä ehkä 15.15 ja nälkäisinä juostiin ensin ravintolaan syömään ranskalaisia ja sen jälkeen alettiin pohtimaan, että mistäs saadaan lippu luolille - no niissä oli viimeinen kierros alkanut kolmelta! Eli vaikka ei oltaisi syöty niin perseelleen sekin olisi mennyt. Ei oltu edes ajateltu, että suosittu turistikohde sulkisi noin aikaisin. No - ainakin saatiin kauniit maisemat bussin ikkunasta ja saatiin viettää paluumatkalla muutama tunti ihanassa Malagassa. 

Mutta se siitä "pettymyksestä". Lisää kuvia vuorelta.

Vuorella on myös jonkinmoinen lintutarha, jossa järjestetään näytöksiä. Halukkaat voivat ottaa kotkan kädelleen jne. Se ei kuitenkaan ollut meidän juttu. Lisäksi vuorella oli ravintola ja kesäkaudella useampi kioski taitaa olla auki. Olivat aika kalliita tuotteita ylhäällä, joten kannattaa muistaa ottaa omat vesipullot mukaan.

Me istuskeltiin hetki ravintolan katoksessa, koska myräkkä iski ihan kunnolla päälle. Mainitsin alussa, että kaapelikärryoli melko pelottava ja en tiedä saako täsä kuvasta yhtään irti sitä kuinka paljon se heiluu. Isommassa kuvassa näkyy, että ei ole kärry ihan suorassa. Jouduttiin kuitenkin itsekin laskeutumaan myrskyn aikana ja tuuli otti matkalla aika hyvin koppiin kiinni. Varsinkin jos sulki kärryn ikkunat niin oltiin melko kenossa, mutta päätettiin ottaa vähän sadevettä sisälle, silloin tuuli pääsi myös sisälle eikä vain napannut kiinni kärrystä. Hurja kokemus, mutta turvallisesti päästiin alas.

Maisemat oli huikeat, joten vaikka pelottelinkin kärryn kanssa niin kannattaa kuitenkin mennä käymään jos Aurinkorannikkolle joskus eksyy.

Kommentoi

Päivä vuorilla - Mijas

En tänne tullessa tiennyt Mijas-nimisestä kaupungista yhtään mitään. Mutta kun selvittelin potentiaalisia päiväretkikohteita se tupsahti esille hyvinkin nopeasti. Mijas on yksi Andalucian valkoisista kylistä ja se sijaitsee parinkymmenen minuutin bussimatkan päästä Fuengirolasta. Kaupunki on rakennettu vuorelle ja mun mielestä noi vuoret ovat tosi huumaavan näköiset jo kaukaakin katsottuna, joten olin aika innoissani kun päästiin ajelemaan bussilla vuoristoon. Bussit Mijakseen lähtevät Fuengirolan bussiasemalta ja matka maksoi 1,4 euroa. Julkinen liikenne on Espanjassa todella edullista. Mijas on siis todella hyvä päiväretkikohde, jos on vaikka ihan vaan pakettimatkalla Fuengirolassa.

Nappasin bussin ikkunasta muutaman kuvan, mutta totesin, että ei sitä hienoutta saa kameraan vangittua.

 Mijaksen aukiolta löytyi monen monta heppakärryä. Niitä on täällä jokaisessa kaupungissa.

Valkoiset talot olivat kauniita ja niistä oltiin pidetty tosi hyvää huolta. Siisteys on yllättänyt mut täällä Costa del Solissa, varsinkin keskustojen kadut ovat todella siistejä. Joskus on koirankakkaa siellä tai täällä (suurin osa kuitenkin kerää jätökset pois, mutta välillä sekin saattaa vähän levitä katukivetykselle), mutta kadut pestään säännöllisesti. Roskiksia on joka puolella, joten roskiakin on todella vähän katukäytävillä.

Aukion reunat olivat täynnä pieniä kahviloita ja ravintoloita sekä tietysti kauppoja. Mijasista olisi kuulemma kannattanut ostaa nahkatuotteita. Nahka on täällä hyvälaatuista ja melko edullista. Bongattiin yhdestä kaupasta nahkavöitä neljällä eurolla, mun mielestä se oli aika edullinen vyö! 

Ja ne vuoret olivat mahtavat!

Yksi Mijaksen "nähtävyys" on aasitaksit. Aasit kärräävät turisteja ympäri kylänraittia. Me jätettiin kyyditykset välistä, koska meillä on ehjät jalat ja voitiin ihan hyvin käpsytellä sinne minne haluttiin. Enkä tiedä siitäkään kuinka paljon nuo aasit tuosta kärsivät. Työeläimiähän ne ovat. Näyttivät turistin silmiin kuitenkin kuvauksellisilta.

Täällä on ollut paljon aika sameita päiviä tai ehkä se on vain tuo keskipäivä kun tuntuu, että minnekään ei näe. Maisemat alas vuorelta Fuengirolaan ja merelle olivat melko huonot meidän matkapäivän alkajaisiksi. Mutta eipä se haitannut kun Fugea ollaan katseltu yläilmoista muualtakin. Ja ympärillä oli kuitenkin kaunis kaupunki, jossa riitti ihasteltavaa.

Mijaksen suurin elinkeino on turismi ja se on kyllä otettu huomioon myös ravintolapaikoissa. Nuo reunimmaiset ravintolat olivat hieman kalliimpia, joten me valittiin ravintolaksi itseasiassa just tän kuvanottopaikan alapuolelle. Siinä oli hyvä italialainen. Antti-Jussi sai elämänsä parasta lasagnea. 

Mijaksessa on myös härkätaisteluareena, olisi jossain määrin ollut hauskaa käydä areenalla, mutta ei kuitenkaan haluttu tukea härkätaistelutoimintaa, joten kierrettiin se vaan.

Upeita näköalapaikkoja Mijaksessa oli useita.

Aluksi Maijas näytti melko pieneltä, mutta härkätaisteluareenan takaa aukesi näkymä lukuisiin valkoisiin taloihin. Me ei lähdetty päättömästi harhailemaan niiden joukkoon, tiedä sitten olisiko sieltä löytynyt jotakin aidompaa.

Käveltiin kuitenkin vähän pääkadulta syrjässä ja olihan ne kapeat kujat varsin ihania. erilaisia kukkaistutuksia oli siellä sun täällä jne. 

Lopulta se keskipäivän sameus hävisi iltapäiväksi ja päästiin näkemään se merikin Mijasista käsin.

Aurinkorannikko on yllättänyt mut kauneudellaan ja jokaisessa paikassa oon hokenut useampaan kertaan, että on niin kaunista. :D Ja Mijas oli todellakin ihan superkaunis. Me ei oltu erityisesti otettu selvää siitä mitä siellä kannattaisi nähdä, mutta hyvinhän tuo ilman karttoja ja turistioppaitakin sujui. Se oli hyvä päivä se! Ja kuuma. Nyt on jo aika paljon viileämpi.

Kuullaan taas!

Kommentoi