Ravintolafiiliksiä Ubudista
Odotin Balille tullessani innoissani sitä, että pääsen käymään kaikissa ihanissa ravintoloissa ja olinkin tutkinut niitä Tripadvisorista ennakkoon. Indonesialainen ruoka oli mulle jokseenkin vielä vierasta ja nyt reilun viikon jälkeen voisin sanoa, että siitä mitenkään erityisen innoissani ole. Jos thaikkuruoka on mahtavaa niin indopöperöt ei niinkään. Onneksi tarjolla on kuitenkin kaikkea muutakin ja äärimmäisen edullisesti.
Mamasia oltiin kehuttu jossakin blogissa ja kun huomattiin, että se on ihan meidän lähellä niin käytiin siellä heti ekana iltana. Mä söin Chicken satayta ja Antti-Jussi possua soijakastikkeessa. Mä en ihan hirveästi pidä maapähkinöistä, joten maapähkinäkastike, jota tarjoiltiin kanatikkujen kanssa ei oikein maistunut mulle, mutta ajk tykkäsi annoksestaan tosi paljon, joten käytiin siellä sitten uusiksi. Silloin mä söin kanaa ranskiksilla ja ajk otti saman annoksen kuin ekalla kerralla. Ravintola on ihan uskomattoman halpa! Paikallista pöperöä saa 1,5 euroa/annos ja limpparit on 65 senttiä. Joten jos on Ubudissa budjetilla liikenteessä niin kannattaa ottaa suunnaksi Mama's.
Warung Nyomaniin päädyttiin vähän vahingossa aamupalalle, kun oltiin viemässä meidän pyykkejä pesuun. Tilattiin banaanipannaria ja siinä samalla katseltiin ruoka-annoksia mitä oli tarjolla ja päätettiin, että käydään siellä myös päivällisellä. Antti-Jussi söi jonkinlaista kalaa (koska kanaa ei ollut) ja mä söin täytettyä kanaa, mun kastikkeessa oli mm. sieniä, jotka ei oo mun suosikkeja, mutta ne saivat nekin maistumaan hyviltä, melkoinen taidonnäyte. Ainoa huono puoli ravintolassa oli se, että ruoka valmistui aika hitaasti. Mutta ainakin oli tuoretta ruokaa, sillä mitään ei ollut valmiina vaan kaikki tehtiin vasta tilauksen jälkeen. Indonesialaisen ruuan lisäksi tarjolla oli kansainvälistä ruokaa. Täällä hinnat oli samaa luokkaa kuin yllä olevalla Mama'silla, eli todella edullisia. Menisin uudestaan koska vaan, ja näillä taisi toimia myös jonkinlainen kotimajoitus, voisin mennä sinnekin.
Tätä paikkaa oltiin molemmat katseltu jo etukäteen. Antti-Jussi varmaan siksi, että se sijaitsi Hubudin vieressä (Hubud on toimistotila, jossa diginomadit voivat työskennell Ubudissa ollessaan) ja mä vaan siksi, että sitä oli kehuttu. Habitat onneksemme sijaitsi ihan Apinametsän vieressä, joten kun menimme sinne pystyimme näppärästi käymään siellä aamupalalla. Samalla kun syötiin saatiin katsella apinoita ja yksipä kiipesi ravintolaankin, onneksi se totteli melko nopeasti tarjoilijaa, joka hääsi sen pois. Ja oli kiltti apina, ei napannut kenenkään ruokia/tavaroita mukaansa.
Habitat oli tosiaan todella suosittu kahvila, juuri sellainen supertrendikäs mesta, joten hinnatkin olivat vähän suurempia, mutta länsimaalaiseen hintatasoon verrattuna kuitenkin halpoja.
Ja miten kauniita ne ruuat olivatkaan? Varsinkin mun köyhät ritarit oli niin kauniita, ettei annosta olisi raaskinut rikkoa ollenkaan. Ja makukin oli totta kai mieluisa. Ehdottomasti yksi parhaimpia ravintolakokemuksia Ubudissa.
Mudra-cafe ja Ubudin paras smoothiebowl
Mudra kuului myös niihin alueen trendikkäimpiin ruokaloihin. Löysin paikan kun selvittelin mistä saisin smoothiebowleja ja sieltähän sellaisen sattui saamaan. Antti-Jussi tilasi avocado butter chickeniä. joka oli myös aika hyvää. Tämä oli taas näitä keskihintaisia ruokapaikkoja ja meidän safkat maksoivat jotakin 13 euroa. Ja ehdottomasti kannatti mennä sinne, sillä smoothiekulho oli paras minkä Ubudissa ehdin syömään, toki söin niitä vain neljä, joten en tiedä onko päätökseni parhaasta smoothiebowlista kovinkaan kattava.
Ihana pikkupaikka, kaikki oli niin kaunista ja palvelu hyvää.
Raakaruokaravintola, johon päädyttiin oikeastaan vain siksi, että se oli ihan meidän hotellin vieressä, siis niin vieressä, että meidän hotellin wifi kuului sinne. Siellä sitten meni mun smoothiebowl-neitsyys ja oli kyllä herkullinen kulho. Tarjolla oli myös hurjan ihania raakakakkuja. Niistä testattiin kahta, molempia pähkinättömiä. Toinen oli mango-valkosuklaa ja toinen suklaa-valkosuklaakakku. Ne eivät ihan vakuuttaneet meitä, mutta kulho oli hyvä. Tarjolla olisi ollut myös jonkinlaisia suolaisia pöperöitä, mm lasagnea. En tiedä minkälaista se olisi ollut, koska ruoka oli tosiaan raakaruokaa, eli sitä ei ole kypsennetty. Hinnoiltaan ehkä vähän kalliimman puoleinen. Kulho oli muistaakseni n. 4,5 euroa ja kakut 3-4 euroa. Toisaalta kulho oli niin iso, että se oli oikein riittävä lounas.
Tämän paikan ohi kuljettiin monta kertaa, mutta vasta vikana iltana mentiin sinne jälkkärille. Tilasin banaani kevätrullia, jotka olivat aika mielenkiintoisia. Niiden sisällä oli banaanin lisäksi juustoa ja sitä oli myös päällä. Sellaista suolaisen makeaa. Tarjoilijatyttö oli hurjan ihana ja muutenkin tykästyttiin paikkaan, että käytiin syömässä siellä viimeinen aamupala/lounas ennen kuin lähdettiin matkaamaan kohti Seminyakia.
Caramel bongattiin vahingossa, kun oltiin metsästämässä vielä esittelyyn tulevaa Kismettiä ja päädyttiinkin sinne sitten paluumatkalla jälkkäreille vetämään kunnon sokeriähkyt. Valikoima oli hurja eikä meinattu osata päättää mitä otettaisiin. Tilattiin sitten mangomehua (tän olis voinut vaihtaa kyllä veteen kun oli muutenkin herkkuja...), yksi kakkupala, salted caramel macaron, suklainen kakkutikkari ja vihreätee milkshake.
Indonesiassa on aika huonot herkkuvalikoimat kaupasta, täältä ei oikeastaan saa mitään hyvää suklaata. Mikä on tietenkin ihan tuttua Kaakkois-Aasiassa pyörimisen jäljiltä, mutta toisaalta kaikkialta muualta saa Kinderbuenoa ja Mars-patukoita, jos oltaisiin asuttu vähän lähempänä Caramellia oltaisiin haettu suklaahimoissamme iltaherkkuja sieltä.
Bali Buda oli käsittääkseni myös yksi vähän terveellisempään ruokaan panostava ravintola, mutta mitäpä tekee Kovalaiset sinne mennessään ekan kerran? No tilaa listan epäterveellisemmät ruuat tietenkin. Mulle salamipitsaa ja Antti-Jussille hampparia - ja miksi? No teki mieli ja oli kova nälkä. Ruoka oli hyvää, joten mentiin sinne toistekin, tällä kertaa aamupalalle. Syötiin juustoleipää ja pekonia. Tällä kertaa tein myös huonon valinnan ja valitsin listalta ihan hirveän smoothien - se maksoi vähän niinkuin oksennukselle. Se jäi vähän harmittamaan.
Bali Budalla oli ravintolan lähellä myös kauppa, josta sai ostettua kaikkea terveellistä ruokaa, kasvimaitoja, jauhoja jne. Me käytiin siellä parikin kertaa kyselemässä hengitysmaskeja, koska heillä niitä piti olla, mutta kaikki oli myyty loppuun.
Täältä löytyy kuulemma Ubudin parasta kahvia. Me ei kahvia juoda, joten ei osata siiten sanoa yhtään mitään. Tää oli mulla ja Antti-Jussilla molemmilla käyntilistalla. Yksi sellaisista trendikkäistä läppärityöskentelijöiden suosimista paikoista. Meillä ei koneet olleet messissä, kun oltiin siellä, mutta aika moni muu siellä teki töitä. Kuulinpa siinä yhden mimmin kertovan jollekin, että hän vaan matkusteli ja alkoi ottamaan sieltä kuvia ja huomasi yhtäkkiä olleensa aika hyvä siitä ja sitten hän alkoi saamaan siitä rahaa. Voi juku, olispa niin helppoa. Oon vaan huomannut, että ei ig:ssä huomiota saa ellei julkaise tissi ja peppu-kuvia. Ja juurihan yksi matkabloggaaja valitteli, että ketään ei kiinnosta kuvat kauniista maisemista kaikkia kiinnostaa vaan se mitä hänellä on päällä kun hän on kuvissa.
Me oltiin aika vähän ihan Ubudin syvimmässä ytimessä ja huomasi kyllä heti, että oltiin siellä, koska ravintola oli ainoa, joka oli täynnä meidän käynnin aikana.
Antti-Jussi söi pekonipannaria ja mä smoothiebowlin, joka oli varsin jees.
Parasta mestassa oli kuitenkin muovituolit, joista oli duunattu keinutuolit. Tykkäsin!
Sitten pari paikkaa, jotka eivät tällä kertaa vakuuttaneet, mutta ehkä joku muu annos voisi olla parempi?
Warung Binarissa käytiin kerran, kun olin huomannut, että sieltä saa smoothiebowleja. En kuvannut ruokaa kun se näytti niin aneemiselta, mutta banaani-smothiebowlini oli ihan lirua ja se päällä oli 6 pientä viipaletta banskua. Antti-Jussin kanaleipä oli parempi, mutta ei sekään mikään erikoinen. Mälsä kokemus, olis pitänyt vissiin syödä siellä jotain muuta.
Kismet oli todella upeannäköinen kasvisruokaravintola. Jostain syystä oon ollut hölmö ja en oo ottanut sieltä yhtään kuvaa sisustuksesta. Ravintola oli meidän Ubudin reissun kallein, ruuat ja juomat maksoivat melkein 18 euroa. Antti-Jussi tilasi Bali cheesesteakin (tiiättekö, niinku Philadelphia cheesesteak leipä, mutta Balilaisena versiona, eli ilman lihaa) ja oluen. Mulla oli juustopastaa ja mocktail. Valitettavasti ravintola oli myös ehkä huonoin kokemus Ubudissa. Saatoin toki valita huonon annoksen, mutta niin käy joskus. Antti-Jussin ruoka sen sijaan oli ihan ok, paitsi, että tilattiin bataattiranskiksia ja saatiin tavallisia.
En oo ihan varma kuuluuko tää tänne pettymysten puolelle, mutta menköön. Warung Little India oli ehkä vähän väärin nimetty, sillä Warung tarkoittaa kotikeittiötä ja niihin ei listahintojen jälkeen lisätä mitään muuta. Tuolla summaan tuli yllättävä 15% lisää. Antti-Jussi tilasi intialaisen lounastortillan ja mä palak paneeria, joka valitettavasti osoittautui vähän huonoksi valinnaksi, kaikki jotka tuntevat mut tietävät etten sipulia syö ja annos oli lähinnä sipuli + pinaattimössöä muutamalla juustonpalalla. Menisin kuitenkin uudestaan ja tilaisin tandoorikanaa jos Ubudissa vielä aikaa viettäisin. Ruuat juomineen kahdelle taisi olla reilut kymmenen euroa.
Käytiin me meidän omankin hotellin ravintolassa kaks kertaa, siellä oli tarjouksena olut ja pitsa sadallatonnilla, eli 6,5 eurolla joten Antti-Jussi hyödynsi sen ja mä tulin paikalle juomaan ananaspirtelöä. Ja vikana iltana päätettiin kokeilla hamppareita sieltä, oli ihan ookoo, mutta kyllä tässä jo vähän alkaa odottelemaan Australien burgereita.
Ubudissa oli ravintoloita todella paljon ja viikossa ei mitenkään ehdi käymään kaikissa. Ja niin moneen paikkaan haluaisi vaan palata uudestaan, syödä jo hyväksi todettuja annoksia ja kokeilla kaikkia uusiakin. Ubud sopii todellakin myös ruokamatkailijalle, eikä tarvitse olla kasvissyöjä, vaan lihaakin on tarjolla melkein kaikkialla.
Ja mikä parasta, ruokaa löytyy kaikille budjeteille. On halpaa, mutta löytyy sitten kalliimpaakin. En tiedä löytyykö Ubudista mitään tosi tosi tosi hienoa ravintolaa, mutta varsin hienoja kuitenkin. Me ei olla sellasia fine dining tyyppejä niin ei pahemmin perehdytty niihin.