Huipulla tuulee - Calamorro-vuori

Jos Mijas oli pakollinen retkikohde Fuengirolasta niin toinen must see -juttu onkin sitten Calamorrovuori. Itsehän olin elänyt ihan tynnyrissä enkä tiennyt, että koko tämä Aurinkorannikko on vuoristoista seutua. Ja vuoret ovatkin olleet mulle yksi kohokohta täällä. Ei vuoristomaisemiin vaan kyllästy. Ja kertoopa ne paljon säästäkin. Joskus vuoret näkyvät todella hyvin ja toisena päivänä ne ovat valkoisen pilvipeiton alla ja joskus on vaan todella samea ilma. 

Aluksi piti sitten tietenkin ottaa selvää, että mites sinne vuorille pääsisi helpoiten. Paljon olisi varmasti tarjollaa upeita vaelluskohteita, mutta me laiskoina haluttiin paikkaan, jossa ei tarvitse itse kavuta korkeuksiin. Benalmadenassa (muutama junapysäkki Fugesta) on köysirata, jolla pääsee Calamorrovuorelle. Juna-asemalta oli lyhyt matka kaapelikärryn lähtöpaikalle. Siinä oli vieressä myös jonkinmoinen huvipuisto, joka saattaa olla perheellisille mukava kohde. Vuorelle on mahdollista mennä myös jalkaisin, joten lippuja oli tarjolla myös vain yhteen suuntaan jos toisen suunnan haluaa reippailla. 

Muutaman kerran olen aiemmin käynyt kaapelikärryssä, mutta tuo oli kyllä kaikista hurjin kokemus. Mutta samalla myös monipuolisin. Yleensä on menty puiden ja metsien yli, mutta tuolla matkalla ylitettiin mm. se huvipuisto, autotie ja asumuksia. Välillä oltiin todella korkealla ja välillä taas matalalla. Ja viimeinen nousu oli todella jyrkkä.

Kärry ei mennyt ihan huipulle asti, mutta korkealle kuitenkin.

Paikan päällä oli mahdollisuus lähteä kipuamaan huipulle itse. Raput olivat melko hankalakulkuiset, joten itse en ehkä veisi pikkulasta sinne. Suomessahan kaikkialla olisi turvakaiteita, mutta tuolla oli paljon paikkoja joissa voisi kaatua ja lähteä vierimään alas päin. Hyvät kengät jalassa päästiin ihan turvallisesti kuitenkin ylös asti.

Kirkkaalla ilmalla huipulta voisi nähdä jopa Gibraltarille tai Afrikkaan! Meille osui ihan hyvä sää, muttaei me kuitenkaan taidettu sitä kaikista parhainta näkyvyyttä saada. Ja ajoitettiin meidän reissu todella upeasti, sillä viimisillä portailla alkoi ripsottelemaan vettä. Kivet olisivat varmasti olleet aika liukkaita märkinä, joten hyvä tuuri kävi. Kerrankin näin. Me käytiin meinaan myös Nerjassa yhtenä viikonloppuna. Tavoitteena oli päästä tippukiviluolille. Oltiin paikan päällä ehkä 15.15 ja nälkäisinä juostiin ensin ravintolaan syömään ranskalaisia ja sen jälkeen alettiin pohtimaan, että mistäs saadaan lippu luolille - no niissä oli viimeinen kierros alkanut kolmelta! Eli vaikka ei oltaisi syöty niin perseelleen sekin olisi mennyt. Ei oltu edes ajateltu, että suosittu turistikohde sulkisi noin aikaisin. No - ainakin saatiin kauniit maisemat bussin ikkunasta ja saatiin viettää paluumatkalla muutama tunti ihanassa Malagassa. 

Mutta se siitä "pettymyksestä". Lisää kuvia vuorelta.

Vuorella on myös jonkinmoinen lintutarha, jossa järjestetään näytöksiä. Halukkaat voivat ottaa kotkan kädelleen jne. Se ei kuitenkaan ollut meidän juttu. Lisäksi vuorella oli ravintola ja kesäkaudella useampi kioski taitaa olla auki. Olivat aika kalliita tuotteita ylhäällä, joten kannattaa muistaa ottaa omat vesipullot mukaan.

Me istuskeltiin hetki ravintolan katoksessa, koska myräkkä iski ihan kunnolla päälle. Mainitsin alussa, että kaapelikärryoli melko pelottava ja en tiedä saako täsä kuvasta yhtään irti sitä kuinka paljon se heiluu. Isommassa kuvassa näkyy, että ei ole kärry ihan suorassa. Jouduttiin kuitenkin itsekin laskeutumaan myrskyn aikana ja tuuli otti matkalla aika hyvin koppiin kiinni. Varsinkin jos sulki kärryn ikkunat niin oltiin melko kenossa, mutta päätettiin ottaa vähän sadevettä sisälle, silloin tuuli pääsi myös sisälle eikä vain napannut kiinni kärrystä. Hurja kokemus, mutta turvallisesti päästiin alas.

Maisemat oli huikeat, joten vaikka pelottelinkin kärryn kanssa niin kannattaa kuitenkin mennä käymään jos Aurinkorannikkolle joskus eksyy.