Artikkelit asiasanalla Surfers Paradise. Näytä kaikki artikkelit

Surfers Paradise vol.2

Me ei millään maltettu odottaa viikkoa siihen, että nähtäisiin Paula, joten heti kun mimmi päätyi edes jokseenkin meidän lähelle niin tapaaminen piti järjestää. Joten viikko sitten suunnattiin Surfers Paradiseen. Mun mielestä oli ihan kiva lähteä visiitelle, koska edellinen reissu meni multa vähän huonosti sairastelun takia. Eihän Surfers nyt mikään erityinen mesta ole, mutta on siellä ihan hauska vähän pyöriä.

Bussin ikkunasta otettu kuva, kun lähestyttiin paratiisia.

Ensin mentiin Paulan majapaikan, eli Australian korkeimman asutun talon poolille. Vesi oli superkylmää, mutta pakkohan mun oli pulahtaa.

Keskellä meidän Surfers Paradisen koti.
On se Q1 kyllä korkea.
Se pakollinen allaskuva Instagramiin.

Pulahduksen ja auringonoton jälkeen suunnattiin Longboardsiin nauttimaan virvokkeita ja batattiiranuja. 

Sitten tavattiin mun kaveri Emma ja jatkettiin virvokkeiden nauttimista vähän siellä sun täällä. Illallisella käytiin Betty´s Burgerissa, joka oli älyttömän söpö hampurilaisbaari.

Käytiin vähän rannallakin. Oikeesti vähän. Tosi vähän. Oltiin tossa ehkä 5 minuuttia. Sitten tuli pikkuinen sade.

Ja mä halusin drinkille Hard Rock Cafeeseen.

Kotimatka olikin aika mielenkiintoinen. Junaradalla oli ratatöitä, joten n. 50km matkasta oli korvattu bussilla.Siinä pienehkössä laskuhumalassa ei ollut kovinkaan nautinnollinen bussimatka, mutta kyllä sieltä sitten lopulta kotiin päästiin.

Oli oikein mukava lomapäivä arjen keskellä. Seura oli hyvää, ruoka oli herkullista ja oli ihan mukavaa olla pikkupöhnässä ekaa kertaa tänä vuonna! :D

Kommentoi

Sairastamista ja Surfers Paradisea

Antti-Jussi jo kirjoittikin, että meillä oli ystäviä Suomesta kylässä. Ja itsehän olin koko sen ajan kipeenä. Heh, hienoon saumaan sitten paukahti. Suuri Seikkailu-blogin facebook-sivua seuraavat saivatkin lukea reaaliaikaisia tietoja mun taudista, facebook on helpompi avata, kuin blogi jos on heikossa kunnossa. Kannattaa siis tykätä sivusta facebookissa, siellä on muutakin mitä ei blogin puolelle olla kirjoitettu. Australiassa on koettu monia ekoja kertoja, ensimmäisen sairaalakäynnin ulkomailla olisin kuitenkin voinut jättää välistä. Vaikka olihan se toki ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka homma toimii täällä. Sairaala on kuulemma ensimmäinen "Digital Hospital", eli kaikki potilaan tiedot kirjataan digitaaliseen muotoon. Siihen sai avuksi mm. sairaalarannekkeen, josta saatiin viivakoodeilla luettua meikäläisen tiedot. En muista, että olisin koskaan ollut niin kipeä, kuin nyt olin. Mulla ei juuri koskaan nouse kuume yli 38 asteen ja nyt oltiin korkeimmillaan 39,8:ssa. Lisäksi tauti kesti todella kauan. Vaikka antibiootit loppuivat ja kuume laski niin pari viikkoa tuli lähinnä maattua sängyssä. Onneksi tauti taitaa nyt olla mun osin selätettynä. Huomaa hienosti eron, kun kapuaa mäkeä meidän nykyiselle kodille. Ekalla kerralla meinas pumppu pettää, mutta nyt sujuu jo ihan ok. Täytyy ottaa tavaksi tehdä mäkitreeniä niin kahden kuukauden päästä jaksetaan vaikka juosta koko mäki ylös! :D 

Mutta joo, Vieraat kävi ja ekana päivänä mä kuljetin heitä ympäri kaupunkia. Ollin ja Marian lento oli perillä aamulla, joten oli kaikinpuolin fiksuinta valvottaa heitä päivän ajan. Oli kiva päivä ja olisin halunnut viettää aktiivisia turistipäiviä heidän kanssaan enemmänkin, mutta ei voi mitään. Olin niin kipeä, että yritin olla ajattelematta sitä mitä menetän. Harmittelemalla olis varmaan tuplannu paskan olonsa. Jokaisena päivänä sai kuitenkin ihmiskontaktia ja se oli mukavaa, ja helpotti sairasteluakin. <3 Onneks on takana myös semipitkä ystävyyssuhde niin tiesi, että on ihan ookoo haahuilla tukka pystyssä, meikittä, likaisessa yöpaidassa ympäri asuntoa.

Siihen ne tupsahti.
Tilasin tuliaisena muumilimpparia, koska meidän Sydneyn asunnossa oli tuoksukynttilä, joka tuoksui mun mielestä muumilimulle. Himothan siinä nousi :D

Brisbanessa en ekan päivän jälkeen saanut tehtyä mitään, mutta Surfersissa yritin sitten edes vähän. "Muuttopäivänä" sain meikattua ja vaatteet päälle, mutta just kun oltiin lähdössä mulle iski huono olo ja kävelin vähin äänin sänkyyn nukkumaan. Ja sängyn pohjalla taisi mennä seuraavakin päivä. Oli vissiin rankka matkapäivä. Onneksi asunto oli hieno ja sielläkin riitti ihasteltavaa.

Näkymä meidän parvekkeelta.
LÄÄKKEET!
Pilvenpiirtäjän valot.
Telkkarin katselua sängystä.
WALK IN CLOSET!!!

Perjantai-iltana pääsin sitten vihdoinkin ulos. Päivällä käytiin Antti-Jussin kanssa ostamassa uusi matkalaukku ja tarkoituksena oli syödä jotakin lounasta. No mun lounas oli hedelmämehua, kun mikään muu ei oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Mutta pääsinpäs ottamaan kuvan Surfers Paradisen tunnetuimmasta nähtävyydestä. :D

WUHUUU.
Ranta oli tietysti hieno.

 Illalla sain kerättyä lisää voimia ja päästiin porukalla syömään. Käveltiin ravintolalle rannan kautta.

Maria otti meistä kuvan. <3
Surfersin rannat on siitä komeat, että kaupungin rakennukset on heti rannan vieressä. Ihan erilainen rantafiilis tuolla, kuin muualla!
Antti-Jussi on kasvattanut surffitukan.

Mä en ollut moneen päivään syönyt kunnon ateriaa, joten ilta mentiin mun mieliteolla. En tiedä halusinko jotakin tuttua ja turvallista ja päädyinkö siksi valkkaamaan Hard Rock Cafen. Se oli ainoa paikka, jonne teki vähäänkään mieli. Legendary Burger upposi kyllä melkoisen hyvin. Nam.

Rikoin myös mun 365-päivää projektin. Join yhden drinkin, koska himoitsin drinkkiä, jonka tilasin Marian kanssa Madridissa ollessa. Olihan se kallis, mutta olihan se myös herkullista.

Seuraavana päivänä mun olo oli taas heikompi ja muut lähti kattomaan surffikisoja. Olisin kanssa halunnut mukaan, mutta ehkä oli parempi, että sairastin. Vikana iltana pääsin taas nauttimaan rannasta.

Ja pilvenpiirtäjistä.

Ja hampurilaisista. Tällä kertaa tosin Antti-Jussin toiveesta. Mäkin olin kyllä seurannut jo varmaan kohta vuoden ajan Brooklyn Depotia instagrammissa, mutta jotenkin olin unohtanut koko paikan siinä sairastellessa. Ajk oli onneksi sitten bongannut sen edellisenä päivänä, veikkaan, että herra oli etsinyt netistä Surfers Paradisen parhainta burgeripaikkaa. ;) Ja olihan se hyvä paikka!

Marian burgerissa oli chilikastikkeella täytetty ruisku. Sai oman maun mukaan soosia burgeriin. Tarjoilutapa oli kanssa hauska, kaikki tuotiin tuollaisella isolla puutarjottimella. Pöydässä oli sitten pieniä lautasia jokaiselle.

Surfers Paradise on aikapitkälti pelkkä bilekeskittymä. Joka nurkalla yritettiin kaupata joitakin yökerhopaketteja. Tulopäivänä näytin varmaan siltä, että mulla oli elämäni pahin darra kun haahuilin tuskaisena porukan perässä, että ehkä meidän porukka näytti hyvältä bilejengiltä :D 

Vaikka olinkin kipeänä niin kyllähän tuossa Surfers tuli nähtyä. Olisi toki ollut ihanaa ottaa kunnolla lomasta irti. Pääsin vain kerran uima-altaaseen (en tiedä oliko fiksua) ja meressä en käynyt kertaakaan.

Me aiotaan kuitenkin käydä Surfersissa vielä ainakin kerran - ehkä kaksi kertaa. Pitäähän sitä vielä päästä katselemaan rantaa ja meiltä jäi testaamatta ainakin yksi burgerpaikka (burgerdieetti on hieno juttu!). Brisbanesta pääsee reilussa tunnissa Surfersiin junalla ja maksu on jotakin 7 euroa. Eli helposti pääsee tekemään päiväretken.

Marian blogiin on varmaan piakkoin tulossa hienoja kuvia reissusta. Kannattaa siis lukea Heijastuspintaakin

PS. Ajk on nyt vähän flunssainen, toivottavasti ei saa tota mun supertautia vaan yksii ja köhii vaan muutaman päivän. 

Kommentoi