Artikkelit asiasanalla Airlie Beach. Näytä kaikki artikkelit

Isolla Valliriutalla

Mun tavoitelistalla Australiaan tullessa ei ollut käydä Isolla Valliriutalla. Mä en ole kiinnostunut sukeltamisesta ja snorklaaminen on yleensä vähän yhtä tyhjän kanssa, jos ei oo maskia, jonka alle sopii rillit.Jotenkin sitä sitten kuitenkin päädyin sinne.

Isolla Valliriutalla me mentiin isolle ponttoonille, jossa olisi voinut viettä yönkin, mutta jälleen meillä oli päiväreissu. Mä olin ajatellut vaan chillailla ja ottaa aurinkoa, mutta laivalla kuulutettiin, että ponttoonilta voi vuokrata maskeja vahvuuksilla, joten melko nopeasti ponttoonille pääsyn jälkeen saatiinkin kiskoa ylle sukelluspuku. Se oli menoa se.

Paula oli onneksi käynyt snorklaamassa vähän aiemmin, joten sain helposti kaverilta hengitysvinkkejä. Ja olihan se ihan saatanan siistiä. Nähtiin veden alla joitakin isoja mustia kaloja ja Nemoja, eli Clown fishejä ja kaikkea muita siistejä fisuja sateenkaaren kaikissa väreissä. Ja tietenkin ne korallit oli melkoisen upeita. Suuri osa Valliriutastahan on jo kuollutta, mutta tuossa osassa missä me oltiin on vielä eloa. Voi olla, että muutamien vuosien kuluttua näin ei enää ole :( Kuvamateriaalia veden alta ei ole, go pron olisi voinut vuokrata, mutta ei lähetty siihen touhuun.

Jossakin vaiheessa maltettiin nousta merestä ja kaivettiin esiin kamera, että saatiin todistusaineistoa siitä, että mekin tosiaan snorklattiin. 

HAHAHA.

Oli kyllä aika siistiä Onneksi uskalsin kokeilla.

Me osuttiin mestoille hyvään aikaan. Laskuvesi näkyi riutallakin, joten me päästiin vielä snorklaamaan riutan päällä. Kun me oltiin lounaalla niin riutta oli tullut jo hyvin näkyviin meren pinnan alta.

Jos ei halunnut snorklata niin löytyi katselukoppi, josta näki vähän merenalaista elämää ja lisäksi oli vene, jossa oli lasinen pohja. Senkin kyytiin ennätettiin. Oli kiva, kun siellä sai infoa erilaisista koralleista, joita nähtiin.

Sieltä se riutta pilkistää.

Lähtiessä nähtiin tommonen virtaushomma, multa meni vähän ohi, että mikä se oli.

Paluumatka ei ollut läheskään niin keikuttava, kuin menomatka. Mennessä meidän pöydässä alkoi ensin lapsiperheen äidiltä lentämään laatta ja sen jälkeen naperolta. Me todettiin siinä vaiheessa parhaaksi lähteä pois siltä alueelta, koska heti kun se oksennuksen haju lähti leviämään niin meinas iteltäkin päästä oksennus. Tiputeltiin taas ihmisiä Hamiltonille ja Daydreamille ja purjehdittiin auringonlaskussa kohti Airlieta.

Ai niin. Meinas unohtua. Lounasbuffetista söin ravun.

Oli super-reissu! Joskus vielä uusiks silleen, että ajk tulee messiin.

Kommentoi

Whitsundayn kauniissa maisemissa

Airlie Beach -postauksessa kirjoitinkin syitä miksi kaikki menevät Airlie Beachille. Ja samasta syystähän mä ja Paula siellä oltiin. Me haluttiin merelle. Airlielta järkätään monenlaisia erilaisia veneretkiä Whitsundaysille ja Isolle Valliriutalle. Backpackerit suosii retkiä, joissa vietetään yö jos toinenkin paatissa (Check Matleenan kertomus), mutta me kermaperseet (tai lähinnä mä) ei koettu paatissa yöpymistä mitenkään houkuttelevana. Olishan se varmaan ollut siistiä, mutta ei se oikeen tuntunut mun jutulta. Joten me tehtiin parikin päiväreissua merelle. Ensimmäinen oli Whitsundaysin upeissa maisemissa.

Lippuluukulta saatiin huvipuistoranneekkeet.

Ja sen jälkeen purjehdittiin hakemaan lisää jengiä Daydream Islandilta ja Hamilton Islandilta.

Hamiltonilla oli aika komeita paatteja. Ja niin ihanan turkoosia vettä.

Kun kaikki matkustajat oli kyydissä päästiin lähtemään ykköskohteeseen eli Whitehavenin rannalle.

Whitehavenin beachillä on kuulemma maailman valkoisin hiekka. Saarella ei oikeastaan mitään aktiviteetteja ole. Veteen ei kannata mennä ilman märkäpukua, sillä alueella elää joku vaarallinen meduusa. Niiden kausi oli kuitenkin ohi, joten suurin osa siellä pulikoi ilman märkäpukua. Itsekin kävin nopeasti kastautumassa ja heti rupesi kutittamaan. Mutta pahaa oloa ei tullut ja hengissä oon vieläkin, joten taisi olla vaan psykologista kutitusta :D Laivahenkilökunta pisti viihdykkeeksi pystyyn lentopallokentän, mutta ei sitä tainnut kovinkaan moni lähestyä. Onneks Iguaaneista oli vähän viihdykettä siinä vaiheessa kun puunalla ei enää huvittanut istua.

Olihan Whitehaven ihan kaunis, mutta ei kyllä kaunein ranta missä oon vieraillut. Toinen kohteemme oli Daydream Island, jossa meille oli järkätty lounas ja vapaa-aikaakin oli saaren kiertelyyn hurjasti. Daydream Islandilla on resortti, uima-altaita, muutama ravintola, erilaisia eläimiä, riippumattoja ja äärimmäisen kauniit maisemat. Sopiva paikka vaikkapa häämatkalaisille.

Me jäätiin lounaan jälkeen lounasravintolan lähellä olevalle altaalle. Myöhemmin bongattiin vielä suurempi allasalue, mutta tuo missä oltiin oli paljon rauhallisempi. joten kivahan se siellä oli rauhassa uiskennella ja lillua. Oli yks mun lemppariallas, jossa oon ikinä päässyt pulikoimaan. Siinä oli tosi kiva madannettu osa, jossa olisi mielellään istunut värikkään drinkin kanssa. Mutta olihan se ihan mukavaa ilman drinkkiäkin ;) Erityisesti tykkäsin näkymästä, jonka näki kun lillui altaassa. Sininen taivas ja palmut <3

Pulikoinnin jälkeen me toki suunnattiin kaikista vaikeinta mahdollista reittiä saaren toiselle puolelle, eli metän kautta. Onneksei tavattu käärmeitä matkalla. Mutta hääkappeli nähtiin.Ja aivan mielettömät maisemat saaren korkeimmilta kohdilta.

Toisesta päästä löydettiin myös Lover's Cove, ihana paikka vaikka niille häämatkalaisille.

Mainitsinkin jo eläimet. Saarella oli kenguruita vapaana ja erilaisissa lätäköissä oli rauskuja ja haita. Osuttiin yhteen kohtaan hienosti rauskujen ruokinta-aikaan.

Löydettiin myös Mermaid beach, jossa tietenkin oli kauniita merenneitoja.

Kun ooteltiin lähtöä niin yksi pikkukenguru taisi haistaa leivän meidän laukussa ja sehän kiipesi ihan syliin asti. Onneksi oli varsin suloinen yksilö kyseessä niin ei hirveästi pelottanut sylissä olevat tassut, vaikka niissä pitkät kynnet olikin. Siinä vaiheessa kun sain kännykän esille se oli jo ehtinyt laskeutumaan sylistä.

Sit olikin aika purjehtia kotisaarelle, eli Airlielle.

Oli hyvä reissu. Enemmän tykkäsin jälkimmäisestä osiosta. Whitehavenilla oli vähän tylsää, kun en mikään auringonpalvoja oo. Tuo toiminnallisempi saari oli sitten enemmän mun juttuja. Heräs saarella pieni into päästä levyttelemään riippumattoon jonnekin paratiisisaarelle. Aika hektistä tää elämä kuitenkin suurissa kaupungeissa pilvinpiirtäjien keskellä. Mutta toisaalta tunnen itseni, että jos jonnekin paratiisisaarelle pääsisin niin en mä kauaa siellä jaksais vaan makoilla. Pakko nähdä ja kokea koko ajan uutta! Toisaalta tää pitkä seikkailu on ehkä muokannut omia matkatottumuksiakin, ymmärtää sen, että ei kaikkea voi nähdä monessa kuukaudessakaan, et rauhassa vaan makoilemaan kun ei kuitenkaan kaikkea voi saada.

Kommentoi

Airlie Beach

Huh, vähiin käy päivät Australiassa, joten pitää vissiin aloittaa kertomaan Pohjoisen seikkailulomasta. Aloitetaan tukikohdasta, eli Airlie Beach. Airlie Beach on pieni alle 8000 henkilön kaupunki, joka itsessään on ehkä melko tylsä. Toki sieltä löytyy kaikki elämiseen tarvittava. Majoitusvaihtoehtoja, matkatoimistoja ja jopa ravintoloita löytyy melkoinen määrä. Ja miksi näin on pienessä kylässä? No siksi, että Airlie toimii porttina upeille Whitsundaysin merimaisemille ja saarille, sekä Isolle-Valliriutalle. 

Oltiin varattu kahden hengen huone Base Backpacker-hostellista. Odotin yhtä isoa taloa ja jaettua vessaa, mutta siellä olikin pieniä taloja. Meidän talossa oli kahdeksan asuntoa/huonetta, en tiedä oliko jossakin enemmän tai vähemmän. Ja kaikissa huoneistoissa taisi olla oma vessa ja kylppäri. Meidän huoneessa olisi voinut majoittua neljäkin henkilöä.

Hienosti riitti valinnan varaa nukkumapaikoissa kahdelle hengelle.
Upea terassimme.
Näkymä terassilta. Meillä oli ison alueen perimmäinen talo.
Talo.
Lisää taloja.
Taidetta hostellin alueella.

Muuten ihan hyvä majoitusmesta, mutta alueella on käärmeksiä. Me nähtiin yksi. Se luikerteli ihan meidän talon vieressä. Uloskirjautuessa kysyttiin, että mitä käärmeitä alueella on niin respan tyttö kertoi, että koskaan ei ole mitään myrkyllistä (niinpä vissiin) näkynyt, mutta alueella on mm. joku sairaan iso python, jolle työntekijät ovat antaneet nimen jne. Mutta tämähän on Australia, joten käärmeitä on ja niiden kanssa on elettävä.

Vaikka Airlie pieni mesta onkin niin uskomattoman hienot maisemat siellä kuitenkin on.

Paatteja auringonlaskussa.
Ihmisiä auringonlaskussa.
Lisää paatteja.
Airliella oli vähän Etelä-Eurooppalainen tunnelma, koska sinne oli rakennettu taloja vuorelle.
Käytiin katselemassa auringonlaskua useampana iltana.
Meikä.
Ja olihan siellä aina muitakin fiilistelijöitä.

Airlien pääkatu oli helppo ottaa haltuun ja sieltä löytyi vaatekauppoja, ruokakauppaa ja ravintoloita mäkkäristä hienoihin yökerhoihin.

Vikana päivänä ennätettiin nauttimaan rantamaisemista vielä muutaman tunnin ajan.

<3
Rantabulevardi.
Ranta auringossa.
Tiesittekö, että Australiassa on maailman suurin kamelipopulaatio? Ne on tuotu tänne ennen töihin, mutta päästetty vapaaksi aavikolle, kun niitä ei ole enää tarvittu. Jokunen vuosi sitten kameleiden tappamiseen annettiin valtiolta melkoinen määrä rahaa. Ja nyt kameleita (niin kuin myöskenguruita) ammutaan helikoptereista käsin aavikolla. Kamelit kuulemma saastuttavat röyhtäilyllään ja tuhoavat näin kallisarvoista planeettaamme. Mä en maahan tullessa tiennyt, että Ausseissa on villikameleja. Jossakin vaiheessa se sitten tuli esille.
Kameleita oli tuolla rannalla siksi, koska paikanpäällä oli markkinat. Yksi hupijuttu sitten tuo kamelilla ratsastaminen.
Se hymyili!
Markkinakatu.
Lohikäärmes.
Vikojen rantakuvien jälkeen käytiin vielä vähän syömässä ennen kuin suunnattiin meidän lentokenttäbussiin.

Ja olihan Airliella vielä laguunikin, koska mereen ei ollut asiaa. Siellä on krokoja, haita ja meduusoja ja varmaan vielä kaikkea muutakin tappavaa. Laguunille mekin viettettiin pari tuntia. Oli ihanaa lillua altaassa, mutta vähemmän ihanaa saada punoittava selkä siellä, mutta ei onneksi palanut pahasti.

Siinäpä siis Airlie Beach. Me mentiin sinne alussa mainittujen kohteiden perässä, joten niistä seuraavaksi.

Kommentoi