Puoli vuotta sitten...

...me vietettiin deitti-iltaa Singaporessa. Otettiin sumuisia kuvia mun rikkinäisellä kännykällä sumuisessa Singaporessa. Kovin nopeasti on aika vierähtänyt.

Parin yön päästä ollaan vietetty puoli vuotta tällä upealla Australian mantereella. Ja samaisena päivänä meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan poistua maasta. Kahden kuukauden jatkoaika tuntuu tällä hetkellä todella hyvältä. En mä olis vielä valmis jatkamaan matkaa. Toki jos lähtöpäivä ei olisi muuttunut niin ehkä asiaan olisi voinut varautua. En tiedä.

Seuraavaan kahteen kuukauteen on mahtumassa vielä kivoja juttuja. Suunnitelmissa on mennä halimaan koalaa, ihastelemaan Brisbanea näköalapaikalta, viettää aikaa Elisan ja Jasonin kanssa, nähdä pitkästä aikaa Paula ja tehdä hänen kanssaa pari nastaa reissua pohjoiseen.

Kolme kuukautta kuulostaa pitkältä ajalta, mutta nopeastihan se menee, joten kesääkin jo tulee odotettua. Ystäväpariskunta osti asunnon Hervannasta ja me muutetaan sinne kesällä. Reissun päällä on tottunut asumaan ihmisten nurkissa, mutta ystävien kanssa se on ehkä hauskempaa. Helppo lähteä yöllisille uinneille ja ulos nauttimaan kesäöistä. Eikä tunnu yhtään hullummalta ajatukselta, että muutaman sadan metrin säteellä asuu sitten parhaimmista ystävistä kolme! Pääsen helposti hiekkalaatikolle erään pikkumiehen kanssa, on helppo lähteä iltateelle naapuriin tai kaverin kanssa kiertämään suolijärven metsäreittejä. Ah, suolijärven metikoihin on vähän ikävä. Aion myös käydä kesällä tutkimassa miltä näyttää Loviisa ja pitäähän sitä käydä nauttimassa Suomen kauneimmasta kesäkaupungista: Turusta. Ja Porista! Pitäähän sitä vanhempien nurkissa käydä pyörimässä ja samalla ehkä pääsee veljen pihasaunaan saunomaan. Lisäksi kaveripariskunta menee naimisiin, joten päästään juhlimaan rakkautakin! Ja olishan se kiva päästä syömään anopin tekemää perunamuussia.

Niin ja jännittävin juttu ensi kesään on se, että lähden viikoksi meren äärelle paukuttelemaan kattiloita. En usko, että pääsen kesällä ohjaamaan protuleiriä, koska en osallistu koulutuskevääseen, joten tartuin ihanan-Idan tarjoukseen lähteä hänen kokkiparikseen protuleirille. Laitettiin hakemus menemään ja mehän päästiin kokkaamaan. Keittiö ja leiripaikka näyttävät aivan mielettömiltä! Leiriin on neljä kuukautta, mutta mun tekis mieli suunnitella ruokalistoja 24/7. :D Toki 25 ihmiselle kokkaaminen semistijännittää, mutta hyvällä suunnitelmalla se taatusti onnistuu. 

Kesästä tulee hyvä.

Ja syksy taas. Ajatuksia lentelee silloin tällöin suuntaan jos toiseenkin. Maailma on niin iso ja nähtävää on niin paljon! Nomadina olo on sopinut meille vallan mainiosti, joten miksei vielä vähän tutkittaisi mahdollisuuksiamme muualla, kuin Suomessa. Kyllähän Suomessa ehtii vielä olemaan. Jo viime syksynä haaveiltiin hieman pidemmästä ajasta Berliinissä, tänä talvena olen kuvitellut itseni Thaimaan ja Balin auringon alle säästämään rahaa. Suurena haavena on päästä näkemään hieman enemmän Amerikkaa. Tai mites Kanada? Mutta jos rehellisiä ollaan niin tällä hetkellä suomalainen joulu ja aurinkoinen talvipäivä järven jäällä houkuttaa niin paljon, että ykkössuunnitelmaksi syksylle alkaa omassa mielessä kehittymään Eurooppa. Suomeen kun saapuu syksy niin Euroopasta löytyy vielä lämpimiä paikkoja. Ja sieltä pääsee sitten helposti nauttimaan vähän Suomen talvestakin ja siitä joulusta. Voihan sitä sitten alkuvuodesta karata jonnekin kauemmas. Jännittävää tämä ihmisen elämä. Haluaa nähdä kaiken ja haluaa olla kaikkialla. Samanaikaisesti, totta kai!

Siinä vähän suunnitelmia lähelle ja kauas. Eikä tässä postauksessa nyt mitään päätä tai häntää ollut. Välillä on vaan ihan hyvä kirjoitella tajunnanvirtaa, eikä vain sitä faktaa, että missä on Australiassa käynyt. 

Anyways: 6kk takana, 3kk edessä. Kesästä tulee hyvä. Syksyllä ollaan jännän äärellä.

 

comments powered by Disqus