Puffing Billy

Jospas sitä kerrankin bloggaisin vähän niin kuin reaaliaikaisesti! Oikeasti mun tekis mieli kattoo joku turha (niinku postimyyntimorsiammista tai pornoteollisuudesta) dokumentti Netflixistä. Mutta yritetään nyt kerrankin saada jotakin pois alta. Sain siirrettyä myös viimeisen parin viikon kuvat (joita ei kyllä kovinkaan monesta tapahtumasta ole) koneelle. Joten ehkä lähiaikoina tulee enemmänkin juttua blogiin. Koska kyllähän me täällä muutakin tehdään, kuin katotaan Netflixiä ;)

Mutta tähän päivään! 

Melbournessa ei ehkä ole paljoakaan sellaisia kaikkien tietämiä turistikohteita, mutta täällä on paljon erilaisia retkikohteita. Osa vaatii enemmän aikaa ja osa vähän vähemmän. Tänään me retkeiltiin Puffing Billylle, eli vanhalle höyryveturille joka viillettää Dandenongin vuoristoissa. Reittiä taitaa olla yhteensä jotakin 30 kilometria, mutta meidän lounasretki (ja vissiin suurin osa näistä turistijutuista) kulkee vain alle puolet siitä. 

Jatketaanpas tarinaa kuvilla.

Ensin meidän piti ottaa keskustan juna-asemalta, eli Flinders Street Stationilta (lähi)juna Belgraveen. Meillä on täällä myki-kortit, joihin voi ladata rahaa tai vuorokausia ja sillä pääsee matkustamaan melko pitkiäkin matkoja. Belgraveen oli keskustasta vähän yli tunnin matka. Mä tein Melbournen alussa rahallisesti suuren panostuksen ja latasin itselleni 65 päivää mun mykille, maksoi 200 euroa, mutta on sitä sitten käytettykin ja kun siinä ei ole mitään nimiä niin ajk pystyy käyttämään mun korttia silloin, kun mä olen kotona. Oho, ei ehkä liittynyt?
Belgraven asemalta piti seurata sinistä viivaa maassa, että löydettiin Puffing Billyn asema.
Lähestyy, lähestyy!
Ja juna löydettiin. Asemalla oli tietenkin turisteja varten turistikauppa, josta olisi saanut ostaa omat koala/kenguru/kakadu yms. pehmolelut, sekä junan omia mainostuotteita kuten pipoja, huiveja, vilttejä...
Ennen junan lähtöä oli aikaa selailla esitettä matkasta.
Antti-Jussi ja kaljalista.
Minä.
Oltiin tosiaan lounasreissulla ja saatiin nauttia kolmen ruokajin lounas junassa. Alkuruuaksi Arancini Balsseja, eli joitakin friteerattuja riisitomaattipalluroita.
Pääruuaksi lohta ja riisiä ja rucolasalaattia. Näytti hyvältä, mutta oli kyllä matkan heikoin lenkki.
Jälkiruuaksi limepiirakkaa. Oli muuten tuhtia tavaraa. Mut tuntevat kyllä tietää, etten kovinkaan helposti mitään makeaa jätä syömättä, mutta tästä piti pieni pala jättää :(
Ja mehän siis nautittiin meidän ateriat ihan ykkösluokassa.
Meillä oli ykkösessä matot ja valkeat pöytäliinat ja kaikki hienoudet.
Sikaosastossa ne sitten sai roikkua junan reunoilla.
Kuvia ja videoita reissusta ottivat kaikki!
Ja pitihän munkin kääntöpaikalla käydä vähän hillumassa sikaosastolla.
Kääntöpaikalla puuskutti veturi, joka siirtyi vetämään meidän junaa.

Maisemat oli matkalla hienot. Oli vuoristoa ja metikköä. Aina kun juna huristeli autoteiden yli niin tasoristeyksissä pysäyksissä olleissa autoissa vilkuteltiin junalle. 

Ja mitä tää lysti maksoi? N. 60 euroa/lärvi. Ei mitenkään paha, kun siinä oli kuitenkin ruoat mukana. Puffing Billyn omilta kotisivuilta voi joskus bongata hyviä tarjouksia lähiajan retkille, joissa on tilaa. Siellä on erikseen lapsille suunnattua ohjelmaa ja erilaisia illallisreissuja. 

Tykkäsin! 5/5.

comments powered by Disqus