Artikkelit asiasanalla turisti. Näytä kaikki artikkelit

Mount Coot-tha

Meidän "to do"-listalla Brisbanessa oli käydä katselemassa Brisbanea kaupungin korkeimmalta paikalta, eli Mount Coot-thalta. Meidän meno sinne venyi ja venyi, mutta viimeisellä viikolla pyydettiin meitän vuokraemäntää viemään meidät vuorelle. Mä halusin mennä vuorelle pimeässä ja se sopi vallan mainiosti Dotille, koska hänkään ei ollut siellä pimeään aikaan käynyt. Kuvia valoisammasta Brisbanesta voit katsoa Marian blogista.

Vuoren huipulla törmättiin nuoreen kiinalaistyttöön, jonka kanssa Dot hieman rupatteli. Kyseli mm. millä tyttö on vuorelle tullut jne. Selvisi, että tyttö on tullut bussilla ja niitähän ei vuorelta enää ilta-aikaan kulkenut, joten hän uskaltautui kysymään pääseekö hän meidän kyydillä keskustaan. Oltiin matkalla grillamaan Kangaroo Pointille, mutta voitiin hyvin ajaa keskustan läpi, joten tyttö matkaan ja menoksi. 

Autossa sitten Dot kysyi lähteekö tyttö, Kelly nimeltään, meidän kanssa grillaamaan. Joten siellä me sitten Kangaroo Pointilla koettiin perinteinen Aussimainen grillauskokemus. Me suomalaiset, aussi-Dot ja kiinalaistyttö.

Grillauksen jälkeen mentiin vielä kuvailemaan sateenkaaren väreissä loistavaa Story Bridgeä. Sillassa on aina erilaisten tapahtumien mukaan värejä. Silloin oli LGTB-viikko, jota siltakin julisti.

Se oli hyvä ilta se!

 

 

Ai niin, Dot kirjoittaa Brismania nimistä blogia. Jos on matkalla Brissyyn niin sieltä voi saada vinkkejä matkalle :)

 

Kommentoi

Lone Pine Koala Sanctuary

Postasinkin jo meidän koalahalista, joka tehtiin Brisbanen Lone Pine Koala Sanctuarysta, mutta olihan siellä muitakin eläimiä.

Lepakkoja.
Tipu.

Kenguja kenguja kenguja.

Koskin käärmettä!

Kilppareita.

Sit mulkku-koalia. Täs ekas toi toinen on varmaan saanu turpaan ja toisessa kun eka uhri lähteny karkuun niin on hyvää lähtee läpsimään seuravaa uhria takaapäin.

Sit ihan söpöjä koalia.

Nyt ei hetkeen eläintarhoihin!

Kommentoi

Kangaroo Pointilla

Yhtenä päivänä lähettiin porukalla (minä, ajk ja Paula) kohti Fortitude Valleyta ja jotenkin sieltä sitten päädyttiin ylittämään Story Bridge ja jatkettiin aina Maritime-museon lauttapysäkille asti. Se oli hyvä ja kuuma päivä.

Kangaroo Pointilla käytiin vikallakin viikolla. Siitä lisää myöhemmin.

Ps. Saavuttiin eilen Tokioon, Kotona on huono netti. Strabucksissa aika vikkelä!

Kommentoi

Isolla Valliriutalla

Mun tavoitelistalla Australiaan tullessa ei ollut käydä Isolla Valliriutalla. Mä en ole kiinnostunut sukeltamisesta ja snorklaaminen on yleensä vähän yhtä tyhjän kanssa, jos ei oo maskia, jonka alle sopii rillit.Jotenkin sitä sitten kuitenkin päädyin sinne.

Isolla Valliriutalla me mentiin isolle ponttoonille, jossa olisi voinut viettä yönkin, mutta jälleen meillä oli päiväreissu. Mä olin ajatellut vaan chillailla ja ottaa aurinkoa, mutta laivalla kuulutettiin, että ponttoonilta voi vuokrata maskeja vahvuuksilla, joten melko nopeasti ponttoonille pääsyn jälkeen saatiinkin kiskoa ylle sukelluspuku. Se oli menoa se.

Paula oli onneksi käynyt snorklaamassa vähän aiemmin, joten sain helposti kaverilta hengitysvinkkejä. Ja olihan se ihan saatanan siistiä. Nähtiin veden alla joitakin isoja mustia kaloja ja Nemoja, eli Clown fishejä ja kaikkea muita siistejä fisuja sateenkaaren kaikissa väreissä. Ja tietenkin ne korallit oli melkoisen upeita. Suuri osa Valliriutastahan on jo kuollutta, mutta tuossa osassa missä me oltiin on vielä eloa. Voi olla, että muutamien vuosien kuluttua näin ei enää ole :( Kuvamateriaalia veden alta ei ole, go pron olisi voinut vuokrata, mutta ei lähetty siihen touhuun.

Jossakin vaiheessa maltettiin nousta merestä ja kaivettiin esiin kamera, että saatiin todistusaineistoa siitä, että mekin tosiaan snorklattiin. 

HAHAHA.

Oli kyllä aika siistiä Onneksi uskalsin kokeilla.

Me osuttiin mestoille hyvään aikaan. Laskuvesi näkyi riutallakin, joten me päästiin vielä snorklaamaan riutan päällä. Kun me oltiin lounaalla niin riutta oli tullut jo hyvin näkyviin meren pinnan alta.

Jos ei halunnut snorklata niin löytyi katselukoppi, josta näki vähän merenalaista elämää ja lisäksi oli vene, jossa oli lasinen pohja. Senkin kyytiin ennätettiin. Oli kiva, kun siellä sai infoa erilaisista koralleista, joita nähtiin.

Sieltä se riutta pilkistää.

Lähtiessä nähtiin tommonen virtaushomma, multa meni vähän ohi, että mikä se oli.

Paluumatka ei ollut läheskään niin keikuttava, kuin menomatka. Mennessä meidän pöydässä alkoi ensin lapsiperheen äidiltä lentämään laatta ja sen jälkeen naperolta. Me todettiin siinä vaiheessa parhaaksi lähteä pois siltä alueelta, koska heti kun se oksennuksen haju lähti leviämään niin meinas iteltäkin päästä oksennus. Tiputeltiin taas ihmisiä Hamiltonille ja Daydreamille ja purjehdittiin auringonlaskussa kohti Airlieta.

Ai niin. Meinas unohtua. Lounasbuffetista söin ravun.

Oli super-reissu! Joskus vielä uusiks silleen, että ajk tulee messiin.

Kommentoi

Whitsundayn kauniissa maisemissa

Airlie Beach -postauksessa kirjoitinkin syitä miksi kaikki menevät Airlie Beachille. Ja samasta syystähän mä ja Paula siellä oltiin. Me haluttiin merelle. Airlielta järkätään monenlaisia erilaisia veneretkiä Whitsundaysille ja Isolle Valliriutalle. Backpackerit suosii retkiä, joissa vietetään yö jos toinenkin paatissa (Check Matleenan kertomus), mutta me kermaperseet (tai lähinnä mä) ei koettu paatissa yöpymistä mitenkään houkuttelevana. Olishan se varmaan ollut siistiä, mutta ei se oikeen tuntunut mun jutulta. Joten me tehtiin parikin päiväreissua merelle. Ensimmäinen oli Whitsundaysin upeissa maisemissa.

Lippuluukulta saatiin huvipuistoranneekkeet.

Ja sen jälkeen purjehdittiin hakemaan lisää jengiä Daydream Islandilta ja Hamilton Islandilta.

Hamiltonilla oli aika komeita paatteja. Ja niin ihanan turkoosia vettä.

Kun kaikki matkustajat oli kyydissä päästiin lähtemään ykköskohteeseen eli Whitehavenin rannalle.

Whitehavenin beachillä on kuulemma maailman valkoisin hiekka. Saarella ei oikeastaan mitään aktiviteetteja ole. Veteen ei kannata mennä ilman märkäpukua, sillä alueella elää joku vaarallinen meduusa. Niiden kausi oli kuitenkin ohi, joten suurin osa siellä pulikoi ilman märkäpukua. Itsekin kävin nopeasti kastautumassa ja heti rupesi kutittamaan. Mutta pahaa oloa ei tullut ja hengissä oon vieläkin, joten taisi olla vaan psykologista kutitusta :D Laivahenkilökunta pisti viihdykkeeksi pystyyn lentopallokentän, mutta ei sitä tainnut kovinkaan moni lähestyä. Onneks Iguaaneista oli vähän viihdykettä siinä vaiheessa kun puunalla ei enää huvittanut istua.

Olihan Whitehaven ihan kaunis, mutta ei kyllä kaunein ranta missä oon vieraillut. Toinen kohteemme oli Daydream Island, jossa meille oli järkätty lounas ja vapaa-aikaakin oli saaren kiertelyyn hurjasti. Daydream Islandilla on resortti, uima-altaita, muutama ravintola, erilaisia eläimiä, riippumattoja ja äärimmäisen kauniit maisemat. Sopiva paikka vaikkapa häämatkalaisille.

Me jäätiin lounaan jälkeen lounasravintolan lähellä olevalle altaalle. Myöhemmin bongattiin vielä suurempi allasalue, mutta tuo missä oltiin oli paljon rauhallisempi. joten kivahan se siellä oli rauhassa uiskennella ja lillua. Oli yks mun lemppariallas, jossa oon ikinä päässyt pulikoimaan. Siinä oli tosi kiva madannettu osa, jossa olisi mielellään istunut värikkään drinkin kanssa. Mutta olihan se ihan mukavaa ilman drinkkiäkin ;) Erityisesti tykkäsin näkymästä, jonka näki kun lillui altaassa. Sininen taivas ja palmut <3

Pulikoinnin jälkeen me toki suunnattiin kaikista vaikeinta mahdollista reittiä saaren toiselle puolelle, eli metän kautta. Onneksei tavattu käärmeitä matkalla. Mutta hääkappeli nähtiin.Ja aivan mielettömät maisemat saaren korkeimmilta kohdilta.

Toisesta päästä löydettiin myös Lover's Cove, ihana paikka vaikka niille häämatkalaisille.

Mainitsinkin jo eläimet. Saarella oli kenguruita vapaana ja erilaisissa lätäköissä oli rauskuja ja haita. Osuttiin yhteen kohtaan hienosti rauskujen ruokinta-aikaan.

Löydettiin myös Mermaid beach, jossa tietenkin oli kauniita merenneitoja.

Kun ooteltiin lähtöä niin yksi pikkukenguru taisi haistaa leivän meidän laukussa ja sehän kiipesi ihan syliin asti. Onneksi oli varsin suloinen yksilö kyseessä niin ei hirveästi pelottanut sylissä olevat tassut, vaikka niissä pitkät kynnet olikin. Siinä vaiheessa kun sain kännykän esille se oli jo ehtinyt laskeutumaan sylistä.

Sit olikin aika purjehtia kotisaarelle, eli Airlielle.

Oli hyvä reissu. Enemmän tykkäsin jälkimmäisestä osiosta. Whitehavenilla oli vähän tylsää, kun en mikään auringonpalvoja oo. Tuo toiminnallisempi saari oli sitten enemmän mun juttuja. Heräs saarella pieni into päästä levyttelemään riippumattoon jonnekin paratiisisaarelle. Aika hektistä tää elämä kuitenkin suurissa kaupungeissa pilvinpiirtäjien keskellä. Mutta toisaalta tunnen itseni, että jos jonnekin paratiisisaarelle pääsisin niin en mä kauaa siellä jaksais vaan makoilla. Pakko nähdä ja kokea koko ajan uutta! Toisaalta tää pitkä seikkailu on ehkä muokannut omia matkatottumuksiakin, ymmärtää sen, että ei kaikkea voi nähdä monessa kuukaudessakaan, et rauhassa vaan makoilemaan kun ei kuitenkaan kaikkea voi saada.

Kommentoi