Artikkelit asiasanalla Whithaven. Näytä kaikki artikkelit

Whitsundayn kauniissa maisemissa

Airlie Beach -postauksessa kirjoitinkin syitä miksi kaikki menevät Airlie Beachille. Ja samasta syystähän mä ja Paula siellä oltiin. Me haluttiin merelle. Airlielta järkätään monenlaisia erilaisia veneretkiä Whitsundaysille ja Isolle Valliriutalle. Backpackerit suosii retkiä, joissa vietetään yö jos toinenkin paatissa (Check Matleenan kertomus), mutta me kermaperseet (tai lähinnä mä) ei koettu paatissa yöpymistä mitenkään houkuttelevana. Olishan se varmaan ollut siistiä, mutta ei se oikeen tuntunut mun jutulta. Joten me tehtiin parikin päiväreissua merelle. Ensimmäinen oli Whitsundaysin upeissa maisemissa.

Lippuluukulta saatiin huvipuistoranneekkeet.

Ja sen jälkeen purjehdittiin hakemaan lisää jengiä Daydream Islandilta ja Hamilton Islandilta.

Hamiltonilla oli aika komeita paatteja. Ja niin ihanan turkoosia vettä.

Kun kaikki matkustajat oli kyydissä päästiin lähtemään ykköskohteeseen eli Whitehavenin rannalle.

Whitehavenin beachillä on kuulemma maailman valkoisin hiekka. Saarella ei oikeastaan mitään aktiviteetteja ole. Veteen ei kannata mennä ilman märkäpukua, sillä alueella elää joku vaarallinen meduusa. Niiden kausi oli kuitenkin ohi, joten suurin osa siellä pulikoi ilman märkäpukua. Itsekin kävin nopeasti kastautumassa ja heti rupesi kutittamaan. Mutta pahaa oloa ei tullut ja hengissä oon vieläkin, joten taisi olla vaan psykologista kutitusta :D Laivahenkilökunta pisti viihdykkeeksi pystyyn lentopallokentän, mutta ei sitä tainnut kovinkaan moni lähestyä. Onneks Iguaaneista oli vähän viihdykettä siinä vaiheessa kun puunalla ei enää huvittanut istua.

Olihan Whitehaven ihan kaunis, mutta ei kyllä kaunein ranta missä oon vieraillut. Toinen kohteemme oli Daydream Island, jossa meille oli järkätty lounas ja vapaa-aikaakin oli saaren kiertelyyn hurjasti. Daydream Islandilla on resortti, uima-altaita, muutama ravintola, erilaisia eläimiä, riippumattoja ja äärimmäisen kauniit maisemat. Sopiva paikka vaikkapa häämatkalaisille.

Me jäätiin lounaan jälkeen lounasravintolan lähellä olevalle altaalle. Myöhemmin bongattiin vielä suurempi allasalue, mutta tuo missä oltiin oli paljon rauhallisempi. joten kivahan se siellä oli rauhassa uiskennella ja lillua. Oli yks mun lemppariallas, jossa oon ikinä päässyt pulikoimaan. Siinä oli tosi kiva madannettu osa, jossa olisi mielellään istunut värikkään drinkin kanssa. Mutta olihan se ihan mukavaa ilman drinkkiäkin ;) Erityisesti tykkäsin näkymästä, jonka näki kun lillui altaassa. Sininen taivas ja palmut <3

Pulikoinnin jälkeen me toki suunnattiin kaikista vaikeinta mahdollista reittiä saaren toiselle puolelle, eli metän kautta. Onneksei tavattu käärmeitä matkalla. Mutta hääkappeli nähtiin.Ja aivan mielettömät maisemat saaren korkeimmilta kohdilta.

Toisesta päästä löydettiin myös Lover's Cove, ihana paikka vaikka niille häämatkalaisille.

Mainitsinkin jo eläimet. Saarella oli kenguruita vapaana ja erilaisissa lätäköissä oli rauskuja ja haita. Osuttiin yhteen kohtaan hienosti rauskujen ruokinta-aikaan.

Löydettiin myös Mermaid beach, jossa tietenkin oli kauniita merenneitoja.

Kun ooteltiin lähtöä niin yksi pikkukenguru taisi haistaa leivän meidän laukussa ja sehän kiipesi ihan syliin asti. Onneksi oli varsin suloinen yksilö kyseessä niin ei hirveästi pelottanut sylissä olevat tassut, vaikka niissä pitkät kynnet olikin. Siinä vaiheessa kun sain kännykän esille se oli jo ehtinyt laskeutumaan sylistä.

Sit olikin aika purjehtia kotisaarelle, eli Airlielle.

Oli hyvä reissu. Enemmän tykkäsin jälkimmäisestä osiosta. Whitehavenilla oli vähän tylsää, kun en mikään auringonpalvoja oo. Tuo toiminnallisempi saari oli sitten enemmän mun juttuja. Heräs saarella pieni into päästä levyttelemään riippumattoon jonnekin paratiisisaarelle. Aika hektistä tää elämä kuitenkin suurissa kaupungeissa pilvinpiirtäjien keskellä. Mutta toisaalta tunnen itseni, että jos jonnekin paratiisisaarelle pääsisin niin en mä kauaa siellä jaksais vaan makoilla. Pakko nähdä ja kokea koko ajan uutta! Toisaalta tää pitkä seikkailu on ehkä muokannut omia matkatottumuksiakin, ymmärtää sen, että ei kaikkea voi nähdä monessa kuukaudessakaan, et rauhassa vaan makoilemaan kun ei kuitenkaan kaikkea voi saada.

Kommentoi