Artikkelit asiasanalla Iso-Britannia. Näytä kaikki artikkelit

Päiväretki Gibraltarille

Olen jo useamman kerran tainnut mainita siitä, että Fuengirola oli loistava tukikohta, koska lähellä on paljon mielenkiintoisia matkakohteita. Yksi oma suosikkini oli Gibraltar. Reissu jäi meillä Fugeajan loppupuoliskolle, koska ooteltiin vähän mahdollisia vieraita ja pohdittiin josko heidän kanssa lähdettäisiin sinne. Lopulta tehtiin reissu ihan kaksin. Gibraltarhan kuuluu Iso-Britannialle, vaikka sijaitseekin, no ei nyt keskellä Espanjaa vaan Espanjan reunalla. Joten Lontoon lisäksi päästiin vierailemaan syksyn aikana muuallakin Iso-Britanniassa ;)

Fuengirolasta järjestetään useita valmiita retkiä Gibraltarille, mutta me mentiin ihan omatoimisesti. Fugesta lähti aamulla suora bussi La Linea nimiseen kaupunkiin. Se on aivan Gibraltarin juurella, joten sieltä pystyi hyvin kävelemään rajanylityspaikalle. Ja sieltä sitten lentokentän halki suoraan kaupunkiin. En muista paljonko bussiliput maksoivat, ehkä jotakin parikymppiä ja matka aika oli parisen tuntia suuntaansa.

Vielä Espanjan puolella lähetysmässä rajanylityspytinkejä.
Rajan ylittämisen jälkeen näkyi jo Isosta-Britanniasta tuttu double decker. En tiedä montako bussilinjaa Gibraltarilla kulki, ja jotenkin oletuksenani oli, että tuo punainen bussi kulki rajanylityspisteen ja keskustan väliä - eli oli suunnattu pääasiassa turisteille.
Koko Gibraltar mahtui kartalle hyvin.
Harvoin sitä pääsee tallustelemaan lentokentälle, jos ei ole lennolle menossa. Gibraltarilla rajan ylityksen jälkeen piti kuitenkin kävellä lentokentän läpi. Meidän piti tutkia milloin sinne olisi laskeutunu lentokone, koska olisi ollut aika siistiä olla todistamassa koneen laskua ihan vierestä.

Lentokentän jälkeen käveltiin keskustaan, jossa nautittiin pubissa brittiläiseen tyyliin lounasta. Käytiin samalla myös muutamissa kaupoissa, joita ei Espanjan puolelta löytynyt. 

Keskustassa pyöriminen ei kuitenkaan ollut meille syy lähteä Gibraltarille, joten lähdettiin melko nopeasti the kohteeseen eli Rock of Gibraltarille. Vuorelle päästiin kaapelikärryn kyydissä.

Vuorelta oli todella huikeat näkymät ja oikeasta kohdasta kun tarkasteli niin olisi nähnyt Afrikkaankin. Afrikka on mulle vielä täysin koskematon ja tuntematon kohde, mutta nyt ollaan lähellä käyty. Kyllä minä sitten joskus pääsen seikkailemaan Marokon basaareille, ihmettelemään Egyptin huikeita pyramideja ja tekemään jonkun huikean savanniretken. Matkahaaveitahan riittää.

Gibraltarin vuoren tunnetuimmat turistijutut näköalojen lisäksi ovat huikeat tippukiviluolat ja vuorella vapaasti juoksentelevat apinat. Apinoita oli siis KAIKKIALLA. Lähellä, kaukana, pieniä, isoja. Siellä ne seikkailivat ihmisten keskuudessa, kiipeilivät autojen katoille, hyppivät kivikoissa, vähän tappelivatkin ja yrittipä yksi varastaa kahviosta keksiäkin. 

Gibraltarilta sai myös omaa olutta. Huipulla olleessa kahvilaravintolassa kävi vain kääteinen. Oltaisiin ehkä haluttu ostaa tuliaiseksikin Gibraltarin olutta, mutta ei oltu varauduttu siihen, että korttimaksu ei kelpaa.

Mä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt tippukiviluolassa, joten oli tosi kivaa päästä sellainenkin näkemään. Gibraltarin luolat olivat myös tosi hienot. Siellä värivalot vilkkuivat musiikin tahtiin, sitä oli ilo katsella.

Jos luulitte, että kaikki apinakuvat oli jo julkaistu niin ehei, laitetaan vielä vähän lisää.

Tää tyyppi oli mun suosikki. Se vaan istuskeli tuossa reunalla ja sitten siltä tuli kakka. :D

Vuorelta päädyttiin sielä keskustaan nauttimaan vähän virvokkeita ja syömään Gibraltar´s arm nimiseen pubiin maailman parasta juustokakkua. Sitten samaa reittiä lentokentän halki Espanjaan ja La Linean asemalta bussiin Fuengirolaan.

Gibraltar-päivä oli ehdottomasti yksi Espanjan ajan kohokohta. Saatiin nauttia viimeisiä aurinkoisia päiviä ja oli muutenkin kivaa leikkiä turistia.

Kommentoi

Piipahdus Lontoossa, turrepäivä

Pariisi-postauksessa sivusinkin jo sitä, että seuraava kohde oli aina niin ihana Lontoo. Tai no se oli vähemmän ihana, koska siellä oli ihan jäätävän kylmä (tai sitten varusteissa oli vikaa) ja ajk vähän sairasteli siellä. Mutta oli se silti ihana. Viimeisestä kerrasta Lontoossa olikin kulunut jo 5,5 vuotta. Ajk toki kävi siellä jo viime kesänäkin, mä en päässyt mukaan. 

Meillä oli aika vähän mitään sunnitelmia Lontooseen kun ne perus Big Benit, London Eyet, Tower Bridge, Westminster Abbey ja tommoset on tullut jo nähtyä. Toki niitä on kiva katsella moneen otteeseenkin, mutta tällä ertaa ei tarvinnut mennä niin Duracell-pupuna, kuin esim. ekalla Lontoon reissulla. Ja ei muuten olisi jaksanutkaan, kuukauden reilin loppuun ei jaksa enää touhuta aamusta iltaan.

Jotakin uutta kuitenkin olin metsästänyt tällekin reissulle. En ollut jostain syystä aiemmn tajunnut, että Lontoossa virtaa paljon kanaaleja. Yhtä aluetta kutsutaan Little Veniceksi, joten suunnattiin sitten sinne.

Päädyttiin tuohon ylläolevan kuvan laivaan lounaalle ja ajateltiin lähteä tuota oikeaa reunaa pitkin vaeltamaan, mutta paikallinen opas tuli ja kertoi, että jos maisemat kiinnostaa niin kannattaa lähteä kuvan vasempaan reunaan päin. Siellä on kuulemma eläintarhaa ja kaikkea. Ja nähtiinhän me kanaalin reunalle villisiat. 

Veneiden lisäksi matkalla oli muutama varsin kaunis talokin.

Aika vähän on tullut otettua kuvia itsestä tällä reissulla. Kaukana on muotiblogiajat.

Ja lopulta meidän kävelyreitti vei meidät Camdeniin, jossa ekana päädyttiin The World´s Endiin yksille. Siellä oon aiemmallakin reissulla käynyt. Oli kanssa kiva vähän tutkailla markettihulinaa. Edellisen reissun aikaan oon ollut paljon nirsompi ruokailija ja en oo kiinnittänyt niinkään huomiota Camdenin katuruokatarjontaan, mutta nykyään kun katuruoka, street food marketit jne ovat mulle maanpäällisiä taivaita tuli harmiteltua, että ei oltu nälkäisiä, sillä oltaisiin voitu syödä sieltä vaikka ja mitä. Täytyy laittaa seuraavalle Lontoon reissulle tavoitteeksi käydä syömässä Camden Townin ruokakojuilla.

Camdenista me otettiin bussi Kings Crossille, meidän oli alunperin tarkoitus ihan oikeesti lähteä Tylypahkaan, mutta kun se on aika suosittu mesta niin ei oltu hankittu lippuja ennakkoon ja muutenkin oltiin vähän plääh-fiiliksellä sen kanssa niin päädyttiin kurkkaamaan laituri 9 3/4. Siellä oli nykyään ihan ammattikuvaaja ottamassa kuvia turisteista. Ja hillitön jono. En jonottanut. Mut ostin turrekaupasta pipon. Näätte siitä kuvan joskus.

Kello oli vielä aika vähän ja Antti-Jussilla oli vika lomapäivä niin turreiltiin ekana päivänä sitten vielä vähän lisää ihastelemaan Tornisiltaa. Mä olin nähnyt sen vaan toiselta puolelta, joten oli siistiä katsella sitä vähän toiselta puolelta. Ja samalla pääsi katselemaan vähän Lontoon "skylinea".

Päätettiin päivä mättämällä TGI-Fridaysissa, olihan seuraava päivä meidän hääpäivä. Bussia odotellessa pääsin ekaa kertaa ihastelemaan pimeää Lontoota. Jostain syystä ei aiemmin oo tullut päädyttä millekään sillalle katselemaan Lontoon valoja. Kuvasta voi bongata myös Big Benin, sen enempää ei sitä tuolla reissulla nähtykään.

Siinäpä meidän ensimmäinen kokonainen päivä Lontoossa. On se vaan niin viehättävä kaupunki, harmi vaan, että myös ihan perkeleen kallis. Ei taida koskaan sopia meidän budjettiin muutaman kuukauden hengailu siellä. Tai mistäs sitä tietää. Kamerassa lienee vielä kuvia lisää Lontoosta. Eli jatkoa seurannee piakkoin.

Kommentoi