Artikkelit asiasanalla Iso Valliriutta. Näytä kaikki artikkelit

Isolla Valliriutalla

Mun tavoitelistalla Australiaan tullessa ei ollut käydä Isolla Valliriutalla. Mä en ole kiinnostunut sukeltamisesta ja snorklaaminen on yleensä vähän yhtä tyhjän kanssa, jos ei oo maskia, jonka alle sopii rillit.Jotenkin sitä sitten kuitenkin päädyin sinne.

Isolla Valliriutalla me mentiin isolle ponttoonille, jossa olisi voinut viettä yönkin, mutta jälleen meillä oli päiväreissu. Mä olin ajatellut vaan chillailla ja ottaa aurinkoa, mutta laivalla kuulutettiin, että ponttoonilta voi vuokrata maskeja vahvuuksilla, joten melko nopeasti ponttoonille pääsyn jälkeen saatiinkin kiskoa ylle sukelluspuku. Se oli menoa se.

Paula oli onneksi käynyt snorklaamassa vähän aiemmin, joten sain helposti kaverilta hengitysvinkkejä. Ja olihan se ihan saatanan siistiä. Nähtiin veden alla joitakin isoja mustia kaloja ja Nemoja, eli Clown fishejä ja kaikkea muita siistejä fisuja sateenkaaren kaikissa väreissä. Ja tietenkin ne korallit oli melkoisen upeita. Suuri osa Valliriutastahan on jo kuollutta, mutta tuossa osassa missä me oltiin on vielä eloa. Voi olla, että muutamien vuosien kuluttua näin ei enää ole :( Kuvamateriaalia veden alta ei ole, go pron olisi voinut vuokrata, mutta ei lähetty siihen touhuun.

Jossakin vaiheessa maltettiin nousta merestä ja kaivettiin esiin kamera, että saatiin todistusaineistoa siitä, että mekin tosiaan snorklattiin. 

HAHAHA.

Oli kyllä aika siistiä Onneksi uskalsin kokeilla.

Me osuttiin mestoille hyvään aikaan. Laskuvesi näkyi riutallakin, joten me päästiin vielä snorklaamaan riutan päällä. Kun me oltiin lounaalla niin riutta oli tullut jo hyvin näkyviin meren pinnan alta.

Jos ei halunnut snorklata niin löytyi katselukoppi, josta näki vähän merenalaista elämää ja lisäksi oli vene, jossa oli lasinen pohja. Senkin kyytiin ennätettiin. Oli kiva, kun siellä sai infoa erilaisista koralleista, joita nähtiin.

Sieltä se riutta pilkistää.

Lähtiessä nähtiin tommonen virtaushomma, multa meni vähän ohi, että mikä se oli.

Paluumatka ei ollut läheskään niin keikuttava, kuin menomatka. Mennessä meidän pöydässä alkoi ensin lapsiperheen äidiltä lentämään laatta ja sen jälkeen naperolta. Me todettiin siinä vaiheessa parhaaksi lähteä pois siltä alueelta, koska heti kun se oksennuksen haju lähti leviämään niin meinas iteltäkin päästä oksennus. Tiputeltiin taas ihmisiä Hamiltonille ja Daydreamille ja purjehdittiin auringonlaskussa kohti Airlieta.

Ai niin. Meinas unohtua. Lounasbuffetista söin ravun.

Oli super-reissu! Joskus vielä uusiks silleen, että ajk tulee messiin.

Kommentoi