Artikkelit asiasanalla Fraser Island. Näytä kaikki artikkelit

Hervey Bay ja Fraser Island

Kerroinkin jo aiemmin hieman hiekkakikkareesta, eli Fraser Islandista, jossa bongattiin dingo.Nyt sitten luvassa enemmän tarinaa kyseiseltä reissulta. Me oltiin Hervey Baylla Torquaylla, joka oli itsessään aika tylsä ja pieni mesta. Ei meillä siellä tosin ollut paljon aikaakaan. 

Matkattiin Herveylle kuutisen tuntia ja pysähdyttiin huoltsikalla ison kengurun luona.

Ja illalla ehdittiin käymään Irkkubaarissa syömässä, ennen kuin mentiin unille. Kyseinen ravintola ei ollut saanut suosituksia meidän kavereilta, mutta uhattiin kohtaloamme. Ajattelin, että rantakaupungissa täytyy syödä jotakin paikallista, joten vetäisin napaani sitten kuningas katkaravuilla vuoratun pastan. Oli ihan ok, vaikka merenelävät ja pasta ei mitenkään kuulu mun ultimate lemppareihin. 

Unille mentiin aika ajoissa meidän hostellihuoneeseen. Aamulla meitä tultiin hakemaan hostellilta heti seiskan jälkeen, joten herätys oli puoli seiskan aikoihin. Herveyltä ajeltiin Lossille, joka kuljetti meidät hiekkakikkareelle.

Meidän kulkupeli.

Antti-Jussi.

Toinen lossi.

Sitten päästiinkin hiekkakikkareelle. Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari. Meidän reitti kulki sademetsän läpi ja saatiin olla melkoisten töyssyjen heiluteltavina. Rannalla pääsy olikin sitten aikamoinen unelmien täyttymys sen keikutuksen jälkeen.

Sisämaassa nopeusrajoitus on 30km/h, rannalla saa kiitää 80km/h. Oli aika siistiä kruisailla siellä hiekalla muutaman metrin päässä merestä.

Rannalla pysähdyttiin ensimmäiseksi Eli Creekille, eli joelle, joka laski mereen. Tässä joessa olisi voinut uida, mutta vesi oli järkyttävän kylmää, joten tyydyttiin kuvailemaan jokea.

Hiekkainen valtatie.

Toinen pysäkki oli haaksirikkoutuneella laivalla. Laiva kuulemma hajoaa koko ajan enemmän ja enemmän. Opas oli käynyt paikalla ekan kerran ysikytluvun lopussa ja silloin laivan kannella pystyi kävelemään. Ei pystynyt enää.

Seuraava kohde oli jokin vuori, joka ei mua niinkään kiinnostanut. Joten kuvailin vähän kaikkea muuta.

Sitten pysähdyttiinkin lounaalle syömään tortilloja ennen kuin paineltiin taas sademetsän siimekseen. Onneksi pidettiin välissä pieni jaloittelutauko.

Metsikön jälkeen päästiin Lake McKenzielle, joka on Fraserin suurin järvi. Järvessä on ihanan kirkasta makeaa vettä. Olihan se järvivesi vilpoista, mutta teki kyllä tosi hyvää pulahtaa siellä. Vesi on kuulemma niin puhdasta, että sitä voisi juoda. Likaiset backpackerit vaan käy saastuttamassa vettä. ;) Niin ja oikeasti vesi on kristallin kirkasta. Oli aika hyvä näkyvyys sukeltaessa. Syvimmältä kohdalta järvi on 5m syvä! Eli kun sukelsi ja katsoi eteenpäin niin aikamoinen musta-aukko oli näkyvissä.

Järveltä jatkettiin matkaa saaren keskipisteeseen. Siellä oli jotakin informaatiotietoa. Ja puussa jokin pöheikkö, joka näytti Piisamirotalta

Lossilta saatiin paluumatkalla nauttia upeasta auringonlaskusta, jota ei pystynyt kameralla vangitsemaan.

Seuraavana päivänä lähdettiin taas bussiin. Ehdin hieman tallustella aamulla rannalla.

Brissyssä ehdittiin ilalla käymässä syömässä kaverin kanssa, joka oli saapunut kaupunkiin pariksi yöksi. Mutta aika nopeasti piti mennä kotiin pakkaamaan laukut seuraavaa retkeä varten.

Fraser-Islandilla oli mukava käydä, mutta jos voi helposti huonosti bussissa niin kannattaa jättää turistiretki väliin ja vuokrata auto ja huristella jostakin saaren päästä (vissiin lähempää Brissyä on mahdollista päästä nopeasti rannalle) suoraan hiekkavaltatielle ja kaasuttaa siellä kuin viimeistä päivää. Mutta varovainen saa olla. Jokunen vuosi sitten aalto oli osunut autoon ja pari reppureissaria oli menehtynyt. Onnettomuuden takia nopeusrajoituksia laskettiin nykyisiin. Ennen metsässä oli rajoituksena 40km/h ja rannalla 100km/h.

Reppureissaajille järkätään saarelle yön yli kestäviä retkiä. Meille teltassa dingojen keskellä nukkuminen ei ollut kovinkaan miellyttävä vaihtoehto, joten valittiin tää päiväretki.

Oli siistiä, kun me nähtiin retkellä myös ne dingot, koska moni lähtee niitä sieltä bongaamaan eikä niitä näe. 

Kommentoi

Dingo hiekkakikkareella, kuvat 5/5!

Kattokaa ny, on se!

Nähtiin me sitten toinenkin tai sama uudelleen, silloin kamera suostui tarkentamaan ikkunan läpi. Kuvassa olevalla perheellähän oli kättä pidempää (lapio ja keppi) kädessä, kun dingo tuli lähelle. Ja perheen teinityttö oli piilossa auton takaosassa. On meinaan semmosia purukoneita noi dingot.

Opas sano, että on viidessä viikossa nähnyt kolme dingoa hiekkakikkareella, joten meillä kävi tosi hyvä mäihä.

Melkoista bussissa istumista ollut viimeiset kolme päivää. Lauantaina busseiltiin Brisbanesta Hervey Bayhyn 6 tuntia, sunnuntaina ajeltiin hiekkakikkareella kymmenisin tuntia ja tänään matkattiin takaisin Brisbaneen Herveyltä yli 7 tuntia. Huomenna mulla (ja Paulalla!) jatkuu matka vielä Herveytäkin pidemmälle. (Kerma)perse ei kestä bussista istumista niin lennetään kohteeseen. 

Läppäri jää kotiin Antti-Jussin kanssa, joten retkistä ja kaikesta sitten myöhemmin lisää! :)

Ps. Olen nähnyt viikonlopun aikana mm. kenguruita, kakaduja, villisian ja sen vauvan, saatanan ison hämähäkin, liskon, kuolleen ketun, kotkan ja tuon DINGON. Kyllä Australian Wildlife on hieno asia!

Kommentoi