Artikkelit asiasanalla Australia. Näytä kaikki artikkelit

Australia - mitä jäi näkemättä?

Tässä postaus, joka olis pitänyt julkaista joskus pari kuukautta sitten. Ei vaan aina muista.

_________________________________________________________________

Alunperin meidän piti olla Australiassa kuusi kuukautta. Aika nopeasti se muuttui kahdeksaan kuukauteen. Onhan se tavallaan pitkä aika, ainakin jos ajattelee olevansa matkalla, mutta kun ajattelee sen asumiseksi niin eihän se lopulta sitten niin pitkä aika ole. Alusta asti meille (tai mulle) oli selvää, että ei näin isossa maassa kaikkea pysty kokemaan tuossa ajassa - ei ehkä missään ajassa. Mitä mä sitten olisin vielä halunnut nähdä tai kokea. Mitä on listalla, jos joskus (KUN!) palaan Australiaan.

1. Tasmania.

Tasmania oli meidän listalla. Meidän piti Melbournesta lähteä viikoksi tutkimaan tuota Australian pikkusaarta. Mutta kun se elämä Melbsissä vaan vei mukanaan. Missä välissä sitä olisi muka ehtinyt? Oikeastaan Tasmanian skippaaminen on vähän noloakin, kun oon sanonut, että jos minä joskus Australiaan pääsen niin en minä takaisin tule ennen kuin olen Tasmaniassa käynyt. Että hupsista saatana.

2. Uluru ja outback-elämä.

Se on kivi. Se on punainen kivi. Se on ihan helvetin iso punainen kivi. Kun siitä on nähnyt miljoona kuvaa niin tietää miltä se näyttää. Sinne on tuskaisen pitkä matka. Ja siellä on kuulemma aina kuuma. Mutta silti sen kiven haluaa itse nähdä. Brisbanessa ollessa mietin jo hetken, että pitäiskö sitä lähtee kuitenkin tsekkaamaan se, mutta lennot olisi pitänyt tehdä Sydneyn kautta Alice Springsiin ja sieltäkin sitten vielä ajella bussilla ties kuinka monta tuntia, joten jäi nyt sitten välistä. 

Samalla kun kävisi siellä keskellä ei mitään voisi ehkä asettua retkeilemään outbackille. Todennäköisesti siellä on tappavia hämähäkkejä, käärmeksiä (kiitos vaan Maria, kun toit elämääni tiedon sisämaan taipaaneista <3) ja kengurut juoksee päälle ja huonolla tuurilla joku luulee sua kenguruks ja ampuu helikopterista kuoliaaksi, että saadaan lihaa pöytään. Mutta silti, sinne haluaa. 

3. Perth ja Länsi-Australia.

Perth on suurista kaupungeista ainoa, joka me nyt jätettiin välii. Olihan se reissusuunnitelmia tehdessä mielessä, mutta todettiin, että se hyppää liikaa meidän reitiltä. Perthissä on paljon suomalaisia (oikeesti, jos yrität etsiä Aussiblogia niin varmaan 75% blogeista sijoittuu Perthiin!) ja kaikki tuntuu tykkäävän siitä. Kaupunki itsessään on ehkä nopeasti nähty, mutta sielläkin olisi lähellä vaikka minkälaisia luonnonpuistoja. 

-----

Siinähän ne sitten oli. Väitänkö nähneeni kaiken muun Australian? No en, mutta kyllä mä niissä muissa tunnetuimmissa kaupungeissa kävin ja vähän muutakin näin. Ja tuun olemaan tosi tyytyväinen tähän mitä nähtiin, mutta kyllä mä noi ylläolevat haluan silti kokea. Koska? Toivottavasti mahdollisimman pian. Haluan takas Melbourneen ja samalla voi sitten kuitata jonkun noistakin "to do-listalta".

Laitoin tähän nyt kuvan Aussien tunnetuimmasta jutusta.

 

Kommentoi

Noin 230 olutta myöhemmin...

Suomesta lähtiessä mulla oli Untappd:ssa merkattuna 6 uniikkia australialaista olutta. Siellä oli lähinnä VB, muutama eri Coopers Pale Ale ja pari jotain erikoisempaa jotka oli joskus eksyny Konttoriin tai johki muuhun olutravintolaan. Nyt uniikkeja aussioluita on 235 kpl. Käydääs vähän läpi mitä täältä Australiasta oikein löytyy.

Perusoluet (basics)

Osavaltiosta ja kaupungista riippuen perusoluet vähän vaihtelee. Maun ja tyylin puolesta ei juurikaan kummemmin, mutta merkki ja oluen nimi vaihtuu. Australia on sen verran iso ja logistiikka on kallista notta aikoinaan on jokaisessa pitäjässä tehty itse olutta ja firma siitä sitten kasvanut. Esim. Melbournessa (Victorian osavaltio) on Victoria Bitter ja Melbourne Bitter ne perusoluet joita löyty melkeensä kaikkialta.

Jos menee johonki random pubiin niin yleenä siellä on kyllä useampi hana, mutta niissä on kaikissa käytännössä samaa kamaa: vaaleeta lageria. Samanlaista vaaleeta laageria kuin Suomessakin.

Tähän kastiin tippuu about kaikki oluet joissa on seuraavia sanoja: Carlton, Cascade, VB, MB, Hahn (Super Dry), Tooheys (New), XXXX (Gold, Bitter, Summer), Great Northern Brewing (Lager), James Boag's.

Main stream craft beers

Lontooksi craft beer -termi varmaankin indikoi että olut on “handcrafted”, eli käsintehty. Rakkaudella pantu. Suomen kielen käännös termille on hauskasti pienpanimo-olut ja se on tarkoitus kuvata samaa asiaa, joskin siinä ehkä piilee lisätotuus: käsin ja rakkaudella tehty on yleensä pienen porukan hommaa.

Craft beer on nykyään aika main streamia. Suomessakin isot panimot on halunneet hypätä craft beerin trendikkääseen kelkkaan ja tuoneet markkinoille esim. Olvi IPA:n ja Sinebrychoffin Brewmasters Collectionin. Eli tekevät itse uutta pienpanimo-tyylistä olutta. Australiassa meininki seuraa USA:n mallia: isot panimot ostaa pieniä panimoita itselleen, rupeaa tuottamaan pienpanimon olutta massalla ja laittavat jakeluun. Ja sitten kun täällä joku perus ravintolaketju sun muut mainostaa “craft beeriä” niin ne on aina näitä oluita. Näihin lukeutuu esimerkiksi:

- Coopers Pale Ale jne.: "Coopers green" on ihan perushyvä pale ale ja sitä saa jopa Suomesta. Tosin se on täällä paikanpäällä parempaa :) Coopers on itseasiassa täysin itsensä omistama, mutta sen verran suosittua kamaa ja valtavirran makuaistin perässä menevä, että sitä löytyy vaikka mistä.

- Matilda Bayn Fat Yak ja Lazy Yak: Carlton & United osti Matilda Bayn taannoin ja nykyään koko jenkkarenkka on osa SABMiller-megakorporaatiota. Yakit on ihan ok pale aleja, täysin neutraaleja tosin.

- Little Creaturesin Pale Ale, Bright Ale, White Rabbit, yms.: Alunperin Matilda Bayltä lähteneen kolmikon perustama pienpanimo, jonka yks päivä sitten myivät Lion:lle. Internetissä jotkut kiroaa että oluen maku muuttui kys. tapahtuman jälkeen valtavirran makua seuraavaksi. Eli aika perus-neutraalia pale alea on, jottei vaan kukaan yllättyis kun onkin enemmän makua.

- Malt Shovelin James Squire-sarjan oluet Hop Thief, Nine Tales, Kosciuszko yms.: Nämä tästä sakista parhaita oluita, joskin silti aika mitäänsanomatonta settiä. Adelaidessa myös nimikko-pubi, josta saa Australian parhaita siipiä. Perustaja ja omistaja Lion.

Heitetään tähän vielä huomiona, että Lion omistaa myös ekassa osiossa mainitut perus-lager-oluet Hahn, Tooheys, James Boag's, ja XXXX. Jäätävä firma.

Ja ne Paremmat Oluet

Ah, hyvää olutta. Australiassa näitä panimoita sanotaan micro-breweryiksi ja niiden oluet on ollut kyllä kiistatta parasta antia. Tää kenttä elää australiassa jatkuvasti; panimoita ostetaan pois, niitä kuolee ja niitä syntyy. Listaan alle muutamia suosikkeja, laitoin perään myös alueen/paikkakunnan josta olut peräisin sillä siellä siihen parhaiten törmää.

- Balter XPA (Gold Coast, QLD): Yksi parhaita oluita mitä tiedän. Paras australialainen olut. Maukas, trooppinen, hedelmäinen ja makea maku, ja lopussa kunnon humalapommi. Ei pahaa jälkimakua. 5/5.

- Boatrocker Hop Bomb IPA (VIC): Tuhti humalapommi. Erittäin hyvää, mutta ei voi juoda montaa putkeen.

- Holgate Road Trip IPA (VIC): Maukas IPA. Holgaten oluita löytyy yllättävän laajalti ympäri Australiaa.

- Gage Roads Wahoo Summer (WA): Pale lager! Rapsakka, raikas ja erittäin hyvä jano/kesä/terassijuoma. Join tätä jouluna useamman pullon kun oli niin kuuma ja sopi hyvin.

- Nomad Jet Lag IPA (NSW): Oikein maukas ja voimakas IPA.

- Six String Hefeweizen (NSW): Mun mielestä aussit ei osaa tehä vehnäoluita ollenkaan, mutta tässä on poikkeus. Hyvää vehnää.

- Feral Hop Hog (WA): Tätä löytyy Holgaten tapaan vähän kaikkialta jos vähänkin panostettu olutvalikoimaan. Hyvää kamaa. 4.5/5.

- Green Beacon 3 Bolt Pale Ale (Brisbane, QLD): Maistuva pale ale, suht. tuore tuttavuus ja Brisbanelaisen pienpanimon tuote.

- 4 Pines Indian Summer Pale Ale (Manly, NSW): Maukas, halpa ja helposti juotava IPA tölkissä. Tainnut yhteensä jopa 6 kpl näitä juoda, hehe

Brisbane Brewing

Loppukanootti

Alkureissusta Australian olutkulttuuri vaikutti vähän pettymykseltä. Käytiin aika paljon ihan perus-pubeissa ja siellä oli lähinnä noiden kahden ekan kategorian oluita, eli perus-lageria ja main stream craft beeriä. Niiden perusteella olin ekan kuukauden vähän "meh." Myöhemmin onneksi pääsin vähän paremmin vauhtiin ja löysin mestoja jotka tarjosi Oikeeta Kamaa(TM). Pieniä panimoita olikin täällä aika paljon ja monesti niiden oluita saa vain esim. 50 km säteellä panimosta, tai mahdollisesti ainoastaan panimon omasta ravintolasta. Niin ja täällähän saa ostaa panimosta suoraan olutta tonkassa mukaan, jos haluaa. Kaupasta tosin täällä ei olutta saa vaan pitää mennä erilliseen bottle shoppiin. Näitä on onneksi kuin sieniä sateella, isoja ketjuja ja pieniä hipster-liikkeitä joissa valikoima vaihtelee mukavasti. Esim. tässä meidän Brisbanen kämppää vastapäätä on tommosen pubin yhteydessä yksi joka on keskiyöhön saakka auki ja sieltä saa lähinnä noita perusoluita ja paria random craft beeria mitä nyt ovat sattuneet hommaamaan.

PS. Käytän tosiaan oluiden seuraamiseen Untappd-nimistä softaa. Se on ilmainen, mutta jos maksaa vähän rahaa niin saa kaikenlaista tilastomagiikaa käyttöönsä. Esim. tätä juttua varten latasin tiedot kaikista merkkaamistani oluista Excelinä. Ja joo, oon pyrkiny joka kerta juomaan uuden oluen, eli välttänyt runsaasti juomasta uudestaan samaa olutta ja se on kyllä onnistunut täällä yllättävänkin helposti.

PPS. Knoppitietona että pubit on Australiassa monasti nimellä “hotel“, esim. “Victory Hotel”. Perinne juontaa juurensa lakiin, joka määräsi että alkoholia saa anniskella ainoastaan majataloissa/hotelleissa. Jotenka kaikkiin pubeihin tuli sitten huone tai pari yöpymistä varten ja nimeksi vaihdettiin “hotel”. Voin sanoa että hieman hämmentää kun ekan kerran tänne tulee :D

Kommentoi

Federation Square, Melbourne

Suomen media uutisoi että Tampere hyväksyi monitoimiareenan (ns. “kannen”) rakentamisen: http://www.hs.fi/kotimaa/a1463370608156

Tampereen Kansi ja sen rakennukset (visio)
Tampereen Kansi ja sen rakennukset (visio)

Hoksasin vaan tuota juttua lukiessa että mähän oon nähny tommosen samanmoisen, päärautatieaseman ratapihan päällä menevän kannen tässä ihan hiljattain. Nimittäin Melbournen Federation Square on aika samanlainen. Junaratojen hukkatila haluttiin hyödyntä ja niiden päälle rakennettiin noin $450 miljoonalla tuommoinen "koko Melbournen olohuone". Federation Squarella tuli itse käytyä joka päivä kun oli liikenteessä, sillä se oli hyvinkin pitkälti julkisen liikenteen solmukohta, josta pääsi minnepäin cityä vain. Ja Fed squarella oli yhtenään jos mitäkin tapahtumaa. Ja yks mun lemppari olutravintoloista (Beer Deluxe), hehe

Alla kuvat Federation Squaresta ennen ja jälkeen.

Ratapiha ennen (Federation Squaren rakennus alkamassa)
Ja jälkeen (Federation Square valmis)

Jos Tampereen maantieto on hallussa, niin hauskaahan tästä tekee myös se että Tampereella ja Melbournessa tuon ns. kannen vieressä on kirkko.

PS. Enää pari päivää Australiassa, yhyy https://www.youtube.com/watch?v=rMdbVHPmCW0

PPS. Aussiolutpostaus tulossa piakkoin, stay tuned.

Kommentoi

Airlie Beach

Huh, vähiin käy päivät Australiassa, joten pitää vissiin aloittaa kertomaan Pohjoisen seikkailulomasta. Aloitetaan tukikohdasta, eli Airlie Beach. Airlie Beach on pieni alle 8000 henkilön kaupunki, joka itsessään on ehkä melko tylsä. Toki sieltä löytyy kaikki elämiseen tarvittava. Majoitusvaihtoehtoja, matkatoimistoja ja jopa ravintoloita löytyy melkoinen määrä. Ja miksi näin on pienessä kylässä? No siksi, että Airlie toimii porttina upeille Whitsundaysin merimaisemille ja saarille, sekä Isolle-Valliriutalle. 

Oltiin varattu kahden hengen huone Base Backpacker-hostellista. Odotin yhtä isoa taloa ja jaettua vessaa, mutta siellä olikin pieniä taloja. Meidän talossa oli kahdeksan asuntoa/huonetta, en tiedä oliko jossakin enemmän tai vähemmän. Ja kaikissa huoneistoissa taisi olla oma vessa ja kylppäri. Meidän huoneessa olisi voinut majoittua neljäkin henkilöä.

Hienosti riitti valinnan varaa nukkumapaikoissa kahdelle hengelle.
Upea terassimme.
Näkymä terassilta. Meillä oli ison alueen perimmäinen talo.
Talo.
Lisää taloja.
Taidetta hostellin alueella.

Muuten ihan hyvä majoitusmesta, mutta alueella on käärmeksiä. Me nähtiin yksi. Se luikerteli ihan meidän talon vieressä. Uloskirjautuessa kysyttiin, että mitä käärmeitä alueella on niin respan tyttö kertoi, että koskaan ei ole mitään myrkyllistä (niinpä vissiin) näkynyt, mutta alueella on mm. joku sairaan iso python, jolle työntekijät ovat antaneet nimen jne. Mutta tämähän on Australia, joten käärmeitä on ja niiden kanssa on elettävä.

Vaikka Airlie pieni mesta onkin niin uskomattoman hienot maisemat siellä kuitenkin on.

Paatteja auringonlaskussa.
Ihmisiä auringonlaskussa.
Lisää paatteja.
Airliella oli vähän Etelä-Eurooppalainen tunnelma, koska sinne oli rakennettu taloja vuorelle.
Käytiin katselemassa auringonlaskua useampana iltana.
Meikä.
Ja olihan siellä aina muitakin fiilistelijöitä.

Airlien pääkatu oli helppo ottaa haltuun ja sieltä löytyi vaatekauppoja, ruokakauppaa ja ravintoloita mäkkäristä hienoihin yökerhoihin.

Vikana päivänä ennätettiin nauttimaan rantamaisemista vielä muutaman tunnin ajan.

<3
Rantabulevardi.
Ranta auringossa.
Tiesittekö, että Australiassa on maailman suurin kamelipopulaatio? Ne on tuotu tänne ennen töihin, mutta päästetty vapaaksi aavikolle, kun niitä ei ole enää tarvittu. Jokunen vuosi sitten kameleiden tappamiseen annettiin valtiolta melkoinen määrä rahaa. Ja nyt kameleita (niin kuin myöskenguruita) ammutaan helikoptereista käsin aavikolla. Kamelit kuulemma saastuttavat röyhtäilyllään ja tuhoavat näin kallisarvoista planeettaamme. Mä en maahan tullessa tiennyt, että Ausseissa on villikameleja. Jossakin vaiheessa se sitten tuli esille.
Kameleita oli tuolla rannalla siksi, koska paikanpäällä oli markkinat. Yksi hupijuttu sitten tuo kamelilla ratsastaminen.
Se hymyili!
Markkinakatu.
Lohikäärmes.
Vikojen rantakuvien jälkeen käytiin vielä vähän syömässä ennen kuin suunnattiin meidän lentokenttäbussiin.

Ja olihan Airliella vielä laguunikin, koska mereen ei ollut asiaa. Siellä on krokoja, haita ja meduusoja ja varmaan vielä kaikkea muutakin tappavaa. Laguunille mekin viettettiin pari tuntia. Oli ihanaa lillua altaassa, mutta vähemmän ihanaa saada punoittava selkä siellä, mutta ei onneksi palanut pahasti.

Siinäpä siis Airlie Beach. Me mentiin sinne alussa mainittujen kohteiden perässä, joten niistä seuraavaksi.

Kommentoi

Hervey Bay ja Fraser Island

Kerroinkin jo aiemmin hieman hiekkakikkareesta, eli Fraser Islandista, jossa bongattiin dingo.Nyt sitten luvassa enemmän tarinaa kyseiseltä reissulta. Me oltiin Hervey Baylla Torquaylla, joka oli itsessään aika tylsä ja pieni mesta. Ei meillä siellä tosin ollut paljon aikaakaan. 

Matkattiin Herveylle kuutisen tuntia ja pysähdyttiin huoltsikalla ison kengurun luona.

Ja illalla ehdittiin käymään Irkkubaarissa syömässä, ennen kuin mentiin unille. Kyseinen ravintola ei ollut saanut suosituksia meidän kavereilta, mutta uhattiin kohtaloamme. Ajattelin, että rantakaupungissa täytyy syödä jotakin paikallista, joten vetäisin napaani sitten kuningas katkaravuilla vuoratun pastan. Oli ihan ok, vaikka merenelävät ja pasta ei mitenkään kuulu mun ultimate lemppareihin. 

Unille mentiin aika ajoissa meidän hostellihuoneeseen. Aamulla meitä tultiin hakemaan hostellilta heti seiskan jälkeen, joten herätys oli puoli seiskan aikoihin. Herveyltä ajeltiin Lossille, joka kuljetti meidät hiekkakikkareelle.

Meidän kulkupeli.

Antti-Jussi.

Toinen lossi.

Sitten päästiinkin hiekkakikkareelle. Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari. Meidän reitti kulki sademetsän läpi ja saatiin olla melkoisten töyssyjen heiluteltavina. Rannalla pääsy olikin sitten aikamoinen unelmien täyttymys sen keikutuksen jälkeen.

Sisämaassa nopeusrajoitus on 30km/h, rannalla saa kiitää 80km/h. Oli aika siistiä kruisailla siellä hiekalla muutaman metrin päässä merestä.

Rannalla pysähdyttiin ensimmäiseksi Eli Creekille, eli joelle, joka laski mereen. Tässä joessa olisi voinut uida, mutta vesi oli järkyttävän kylmää, joten tyydyttiin kuvailemaan jokea.

Hiekkainen valtatie.

Toinen pysäkki oli haaksirikkoutuneella laivalla. Laiva kuulemma hajoaa koko ajan enemmän ja enemmän. Opas oli käynyt paikalla ekan kerran ysikytluvun lopussa ja silloin laivan kannella pystyi kävelemään. Ei pystynyt enää.

Seuraava kohde oli jokin vuori, joka ei mua niinkään kiinnostanut. Joten kuvailin vähän kaikkea muuta.

Sitten pysähdyttiinkin lounaalle syömään tortilloja ennen kuin paineltiin taas sademetsän siimekseen. Onneksi pidettiin välissä pieni jaloittelutauko.

Metsikön jälkeen päästiin Lake McKenzielle, joka on Fraserin suurin järvi. Järvessä on ihanan kirkasta makeaa vettä. Olihan se järvivesi vilpoista, mutta teki kyllä tosi hyvää pulahtaa siellä. Vesi on kuulemma niin puhdasta, että sitä voisi juoda. Likaiset backpackerit vaan käy saastuttamassa vettä. ;) Niin ja oikeasti vesi on kristallin kirkasta. Oli aika hyvä näkyvyys sukeltaessa. Syvimmältä kohdalta järvi on 5m syvä! Eli kun sukelsi ja katsoi eteenpäin niin aikamoinen musta-aukko oli näkyvissä.

Järveltä jatkettiin matkaa saaren keskipisteeseen. Siellä oli jotakin informaatiotietoa. Ja puussa jokin pöheikkö, joka näytti Piisamirotalta

Lossilta saatiin paluumatkalla nauttia upeasta auringonlaskusta, jota ei pystynyt kameralla vangitsemaan.

Seuraavana päivänä lähdettiin taas bussiin. Ehdin hieman tallustella aamulla rannalla.

Brissyssä ehdittiin ilalla käymässä syömässä kaverin kanssa, joka oli saapunut kaupunkiin pariksi yöksi. Mutta aika nopeasti piti mennä kotiin pakkaamaan laukut seuraavaa retkeä varten.

Fraser-Islandilla oli mukava käydä, mutta jos voi helposti huonosti bussissa niin kannattaa jättää turistiretki väliin ja vuokrata auto ja huristella jostakin saaren päästä (vissiin lähempää Brissyä on mahdollista päästä nopeasti rannalle) suoraan hiekkavaltatielle ja kaasuttaa siellä kuin viimeistä päivää. Mutta varovainen saa olla. Jokunen vuosi sitten aalto oli osunut autoon ja pari reppureissaria oli menehtynyt. Onnettomuuden takia nopeusrajoituksia laskettiin nykyisiin. Ennen metsässä oli rajoituksena 40km/h ja rannalla 100km/h.

Reppureissaajille järkätään saarelle yön yli kestäviä retkiä. Meille teltassa dingojen keskellä nukkuminen ei ollut kovinkaan miellyttävä vaihtoehto, joten valittiin tää päiväretki.

Oli siistiä, kun me nähtiin retkellä myös ne dingot, koska moni lähtee niitä sieltä bongaamaan eikä niitä näe. 

Kommentoi